Savon Aaltojen podcasteista löydät parhaimmat poiminnat taajuudella kuulluista haastatteluista, joissa esillä ovat aina monipuoliset aiheet sekä äänessä mielenkiintoiset studiovieraat. Podcastiksi päivittyvät myös kanavan lukuisat erikoisohjelmat. Uutta sekä ennen kaikkea kuuntelemisen arvoista sisältöä päivittyy tarjolle useita kertoja viikossa. Kuuntele ja uppoudu tarinoiden äärelle!
Kuuntele kaikki SAVON AALTOJEN PODCASTIT tästä!
suosittelemme
rakkaudella nuorista
Ohjelmasarjan kaikki jaksot löydät Spotifysta omalta Rakkaudella nuorista-soittolistaltaan.
pOIMINTOJA TAAJUUDELTA:
Kaisa Saksan Keltainen sadetakki vie lukijan Pohjois-Savon maisemiin ja mysteeriin
Vaikka kirjailija Kaisa Saksa asuu nykyään Lahdessa ja on syntyisin Jyväskylästä, hänen esikoisromaaninsa Keltaisen sadetakin juuret ovat syvällä Nilsiän mullassa. Kirjan tapahtumapaikka, Rimpisuon torppa, on saanut innoituksensa Saksan lapsuuden kesistä isän suvun mökillä Nilsiässä.
– Se oli paikka, jossa minusta pidettiin huolta ja kaikki oli hyvin. Oli helppo siirtyä niihin maisemiin vuosikymmenten päästä ja tuntea se hyvä, ihana savolainen henki, Saksa kuvailee.
Vaikka kirjassa vilahtelee Nilsiän poliisilaitos ja Rimpisuon kirous, kyse ei ole dokumentaarisesta kuvauksesta. Saksa kertoo kirjoittaneensa tarinan vahvasti mielikuvituksen ja muistojen pohjalta – jopa niin, ettei tiedä, onko lapsuuden kesäpaikka enää olemassakaan.
Keltainen sadetakki ei ole pelkkä maisemakuvaus. Se on tarina katoamisesta – sekä fyysisestä että henkisestä. Saksa kertoo, että kirjan lähtökohtana oli ajatus siitä, miten ihminen voi kadota niin, ettei häntä löydetä. Samalla hän pohtii, miten ihminen voi kadottaa itsensä esimerkiksi päihteisiin tai siihen, ettei kukaan huomaa.
– Miten voi hukkua siihen, että ihmistä ei huomata eikä hänestä pidetä huolta? Saksa kysyy.
Kirjan keskiössä on myös kahden miehen, Aatoksen ja Reiman, ystävyys. Heidän polkunsa ovat erkaantuneet koulun jälkeen, mutta vuosien tauon jälkeen kohtaaminen herättää kysymyksiä: tunnemmeko vanhan ystävän todella, vai vain muistomme hänestä?
– Ystävyys on jännä ominaisuus, joka ei häviä, vaikka emme näkisi tai kuulisi toisistamme. Ehkä ne yhteiset muistot tai jokin yhteinen aaltopituus säilyy, Saksa pohtii.
Kirjailijan ura ei alkanut nuorena, vaan vasta eläkkeellä. Saksa kertoo, että haave kirjailijuudesta on kulkenut mukana lapsuudesta asti, mutta vasta nyt löytyi aikaa ja rauhaa kokonaisen teoksen kirjoittamiseen.
– Jokainen hetki kirjan kanssa on ollut nautinto. Olen saanut luoda jotain, mitä ei ole olemassa muualla kuin mielikuvituksessani, hän sanoo.
Kirja on saanut hyvän vastaanoton, ja Saksa myöntää, että jatkoa saattaa olla luvassa – ehkä jopa oman suvun historiaan pohjautuvaa.
Vaikka Keltainen sadetakki voisi tapahtua missä tahansa, Saksa toivoo erityisesti pohjoissavolaisten lukijoiden huomaavan kirjan maisemien kauneuden ja luonnonrauhan.
– Olen pahoillani, että jouduin kustannustoimittajan pyynnöstä karsimaan kaiken savon kielen pois. Mutta hyvät ihmiset, nauttikaa siitä omasta kielestä ja ympäristöstä – se on parasta Suomessa, Saksa kannustaa.
Oppilaat oppivat korjaamaan ja kierrättämään – Kuopiolainen koulu ja säätiö rakentavat kestävää arkea
Kuopion Haapaniemen koulussa on otettu askel kohti kestävämpää arkea yhteistyössä Elävän säätiön kanssa. Yhteistyön tavoitteena on tuoda kiertotalous ja ympäristöteot osaksi opetusta konkreettisella tavalla.
– Meillä on koulussa pyritty vahvistamaan erilaisia oppimisympäristöjä. Tämä yhteistyö sai alkunsa vanhempainillassa, jossa pohdimme, miten voisimme tuoda ympäristöteot näkyväksi oppilaiden arjessa, kertoo Haapaniemen koulun rehtori Kristiina Hyvärinen.
Käytännössä yhteistyö on tarkoittanut muun muassa oppilasryhmien vierailuja Elävän säätiön tiloissa sekä kierrätysmateriaalien hyödyntämistä koulun käsityö- ja askartelutunneilla.
– Kaikki luokat ovat käyneet tutustumassa säätiön toimintaan ja osallistuneet työpajoihin. Lisäksi olemme saaneet käyttöön puhdasta puuta ja poistotekstiilejä käsitöihin. Tämä on ollut hyvin monipuolista yhteistyötä, Hyvärinen kuvailee.
Oppilaat ovat ottaneet uudenlaisen oppimisen innolla vastaan. Toiminnalliset tehtävät ja keskustelut kierrätyksestä ovat herättäneet kiinnostusta ja uusia ajatuksia myös kotona.
Elävän säätiön toimitusjohtaja Erno Kääriäinen näkee yhteistyön tärkeänä osana säätiön kasvatuksellista tehtävää.
– Meidän tärkein tavoite oli opettaa lapsia viemään asioita myös kotiin – että voisiko tämän korjata, ei heitetä heti pois. Halusimme herättää keskustelua vastuullisesta kuluttamisesta, Kääriäinen sanoo.
Vierailut säätiön tiloissa avasivat oppilaiden silmiä kierrätyksen mittakaavasta.
– Monet olivat yllättyneitä siitä, kuinka paljon tavaraa tulee meille ja mitä kaikkea tehdään, jotta tuotteet saadaan uudelleenkäyttöön. Se vaatii lajittelua, korjaamista ja huoltamista, Kääriäinen kertoo.
Sekä koulu että säätiö näkevät yhteistyön jatkumisen tärkeänä.
– Tämä nivoutuu opetussuunnitelmaan laaja-alaisesti – ympäristöopista käsitöihin ja yhteiskuntaoppiin. Se on osa sitä osaamista, jota haluamme vahvistaa, Hyvärinen toteaa.
Kääriäinen puolestaan toivoo, että yhteistyö laajenee.
– Meillä on jo noin 15 koulua mukana materiaalien osalta, mutta haluamme tiivistää yhteistyötä entisestään. Kierrätysmateriaaleista voi syntyä vaikka mitä – lusikoista koruja ja paljon muuta. Luovuus on tässä iso juttu.
Kuopion saunat ja järvet veivät sydämen – KalPa-puolustaja Anton Karlsson viihtyy Savossa
KalPan puolustaja Anton Karlsson avaa pelaajakorttihaastattelussa elämäänsä kaukalon ulkopuolella. Hän kertoo lapsuuden maisemista pienessä ruotsalaisessa kylässä, harrastuksistaan ja siitä, mitä tekisi, jos ei olisi jääkiekkoilija. Haastattelussa selviää myös, kuka oli hänen suurin idolinsa ja miksi ABBA olisi unelmien illallisvieras.
Kun puhe kääntyy vapaa-aikaan ja harrastuksiin, Anton paljastaa intohimonsa:
– Nuorempana kalastin paljon. Meillä oli pieni joki Landsbrossa ja keväisin kävin kalastamassa haukia. Talvella myös pilkin. Se oli varmaan isoin harrastus ja ehkä pitäisi aloittaa taas, Karlsson toteaa podcastissa.
Kuuntele koko pelaajakortti podcastista.
KalPan Pelaajakorttihaastattelut on uusi ohjelma, jossa syvennytään jokaiseen KalPa-pelaajaan kauden mittaan numerojärjestyksessä. Uusi jakso kuullaan jokaisessa KalPan vieraspelien Savon Aaltojen It’s Hockey Time -lähetyksen ennakkolähetyksessä ja uusintana seuraavana aamuna klo 9.30.
Varkauteen oma Pride-yhdistys – ”Kaikkien pitäisi lähteä samalta viivalta”
Varkaudessa perustettiin 7. syyskuuta uusi yhdistys, Varkaus Pride ry, jonka tavoitteena on edistää yhdenvertaisuutta ja tukea seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Yhdistys syntyi tarpeesta antaa pysyvä pohja jo useana vuonna järjestetylle Varkaus Pride -tapahtumalle.
– Ensimmäinen Pride järjestettiin neljä vuotta sitten talkoilla. Nyt halusimme luoda yhdistyksen, jotta tapahtuman järjestäminen olisi helpompaa ja jatkuvampaa, kertoo perustajajäsen Risto Hartikainen.
Yhdistyksen toiminta ei rajoitu vain kesän Pride-juhlaan.
– Haluamme luoda turvallisia tiloja ja vertaistukiryhmiä paikallisille. Lisäksi haemme Setan jäsenyyttä ja rakennamme yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa, Hartikainen sanoo.
Rauno Koivunen korostaa tasa-arvon merkitystä.
– Kaikkien pitäisi lähteä samalta viivalta – ihonväristä, seksuaalisesta suuntautumisesta tai kansalaisuudesta riippumatta.
Perustajajäsen Anneli Koivunen kertoo, että oma perhetausta vaikutti päätökseen lähteä mukaan.
– Kun veljeni Risto tuli kaapista, se ei ollut meille mikään järkytys. Mutta monessa perheessä se on. Haluamme muuttaa tätä ajattelutapaa.
Kolmikko uskoo, että Varkaus on otollinen paikka uuden yhdistyksen työlle.
– Täällä ihmiset suhtautuvat avoimesti uuteen, Anneli Koivunen toteaa.
– Varkauden mottona on ”omannäköinen Varkaus”, ja tämä yhdistys on osa sitä, Hartikainen jatkaa.
Kuuntele lisää podcastista.
Laulaja-lauluntekijä Matti Halmetvaara hyppäsi turvallisesta tuntemattomaan
Kuopiolaistunut laulaja-lauluntekijä Matti Halmetvaara vieraili taannoin Savon Aalloilla.
Halmetvaara toteaa, että musiikki on ollut hänelle aina tärkeä asia elämässä niin kuoro kuin myös teatteriharrastuksen myötä. Omien sanojensa mukaan neljänkympin kriisi sai hänet kolme vuotta sitten hakeutumaan The Voice of Finland -kisaan sekä lopulta hyppäämään luokanopettajan tehtävistä freelancer-artistiksi.
The Voice of Finlandissa hän koki itsensä ylittämisen sekä tietynlaisen häpeän poistumisen kokemuksia, jotka ovat vieneet häntä urallaan eteenpäin.
Musiikin tekemisen rinnalla teatteri on Halmetvaaralle tärkeä ja rakas asia. Halmetvaara kertoo, että sai toteuttaa kotiseudulleen Kuhmoon tänä vuonna kesäteatterinäytelmän ja paljon muutakin on työn alla teatterin saralla.
Menneen kesän keikoilla Halmetvaara on ottanut rohkeasti ohjelmistoonsa yhä runsaammin omia kappaleitaan. Mukana on ollut esimerkiksi hänen tuorein tuotoksensa Pahaa Unta, joka julkaistiin suoratoistopalveluissa 5.9.
Halmetvaaran tulevaisuuden haaveista sekä hänen biisintekoprosessistaan voi kuunnella lisää podcastista.
Kuopiossa Pilpan perinneympäristöt saivat uuden elämän
Kuopion Pilpan arvokas perinneympäristö on saanut uutta elinvoimaa Tapion koordinoimassa Pölyttäjäparatiisi Pilppa -hankkeessa. Vuoden mittainen luonnonhoitoprojekti keskittyi paitsi perinnebiotooppien hoitoon myös pölyttäjien elinolosuhteiden parantamiseen.
– Hankkeen pääpointti oli hoitaa aluetta, jossa on perinnebiotooppeja, ja samalla lisätä pölyttäjille sopivia elinympäristöjä, kertoo projektipäällikkö ja ympäristöasiantuntija Selma Salin Tapiosta.
Työ sisälsi muun muassa puuston poistoa, raivausta ja niittoa. Lisäksi kiinnitettiin huomiota lahopuun ja lehtipuun määrään.
Pilpan alue valikoitui hankkeeseen, koska siellä oli selkeä hoidon tarve.
– Aiemmin avoimet alueet olivat kasvaneet umpeen, mutta niillä oli suuri potentiaali palautua hoidon avulla, Salin selittää.
Kuopion kaupungin luonnonsuojelusuunnittelija Kalle Ruokolainen kuvailee Pilppaa kuopiolaisten rakastamaksi virkistysalueeksi, jolla on pitkä historia.
– Se on kaunis kansallismaisema Haminalahden kupeessa, jota on kuvattu jo 1800-luvulla von Wrightin tauluissa. Maisema on syntynyt vanhan maatalouden myötä, mutta ilman hoitoa se kasvaa umpeen, Ruokolainen kertoo.
Viime vuosina hoito oli jäänyt vähemmälle, ja pusikoituminen eteni. Hankkeessa ei tyydytty pelkkään ylläpitoon, vaan tehtiin myös peruskunnostusta.
– Avattiin alueita, jotka olivat olleet peltoja mutta istutettu kuuselle. Poistimme jopa 50-vuotiaita kuusia, jotta valo pääsee maahan ja niittykasvillisuus elpyy, Ruokolainen sanoo.
Perinnebiotoopit ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä.
– Arvioiden mukaan 99 prosenttia perinneympäristöistä on kadonnut viime vuosisadan aikana, Salin kertoo.
Syynä on laidunnuksen ja perinteisen maankäytön loppuminen. Hoito on kuitenkin tehokasta.
– Maaperän siemenpankki voi yllättää, kun avoimuutta palautetaan. Tulokset vaihtelevat, mutta mahdollisuuksia on, hän lisää.
Laidunnus on yksi tehokkaimmista keinoista.
– Eläimet tekevät työtä ilman fossiilista energiaa, lannoittavat maata ja lisäävät lajiston monimuotoisuutta, Ruokolainen toteaa.
Hän muistuttaa, että perinteiset suomalaiset eläinrodut, kuten itäsuomenkarja ja suomenlampaat, ovat tähän parhaita.
Hankkeen tulokset ovat lupaavia.
– Maisema on avartunut, pölyttäjälajisto on runsastunut ja perhosia on paljon. Uusiakin lajeja on löytynyt, Ruokolainen kertoo.
Vaikka lopullisia johtopäätöksiä ei vielä voi tehdä, suunta on oikea. Kuopion kaupunki aikoo jatkaa hoitoa.
– Meillä on tahto ylläpitää saavutettua tulosta ja kehittää aluetta edelleen pölyttäjäystävälliseksi, Ruokolainen lupaa. Laidunnusta harkitaan, mutta alueen sijainti ja ulkoilureitit tuovat haasteita.
Salin muistuttaa, että luonnon monimuotoisuutta voi tukea myös omalla pihalla.
– Jätä nurmikkoa leikkaamatta osittain, kylvä kukkaseoksia, lisää lahopuuta. Pienillä teoilla voi auttaa pölyttäjiä, hän vinkkaa.
Hankkeen tarinakartta ja kuvasarja ilmakuvista 1950-luvulta nykypäivään havainnollistavat, kuinka nopeasti maisema kasvaa umpeen ilman hoitoa. Karttaan voi tutustua verkossa.
Kuuntele lisää podcastista.
Heinäkuun keskilämpötila nousi maan korkeimmaksi Kuopion Savilahdessa
Pohjois-Savon kesä 2025 oli säiden puolesta kolmijakoinen, kertoo Ilmatieteen laitoksen meteorologi Hannu Valta. Kesäkuu oli tavanomaista viileämpi, mutta heinäkuun puolivälin jälkeen sää muuttui tukalan kuumaksi koko maassa, myös Savossa.
– Heinäkuu oli poikkeuksellisen lämmin. Kuopion Savilahdessa mitattiin Suomen korkein keskilämpötila, 21,1 astetta. Kuopion lentoasemalla heinäkuu oli toiseksi lämpimin 80 vuoteen, keskilämpötilan ollessa 20,8 astetta, Valta kertoo.
Vertailun vuoksi viimeisen 30 vuoden keskiarvo on 17,5 astetta.
Hellepäiviä kertyi Kuopion lentoasemalla 26, mikä on selvästi tavanomaista enemmän.
– Erityisesti heinäkuun puolivälistä elokuun alkuun koettiin pitkä hellejakso, joka teki kesästä monelle mieleenpainuvan, Valta sanoo.
Sateiden osalta kesä oli Itä-Suomessa selvästi tavanomaista kuivempi. Esimerkiksi Maaningalla sademäärä jäi noin 50 millimetriä alle keskiarvon.
– Kuivuutta näkyi erityisesti vesistöissä – monin paikoin vedenpinta oli poikkeuksellisen alhaalla, Valta toteaa.
Voiko lämmin kesä ennakoida tulevaa talvea? Valta toppuuttelee.
– Sääennusteet pitävät paikkansa korkeintaan kymmenen vuorokautta eteenpäin. Pitkän aikavälin ennusteet ovat epävarmoja, mutta ilmastonmuutoksen myötä todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään talveen on kasvanut.
Syksyn myötä myös revontulet ovat palanneet taivaalle.
– Aurinko on ollut viime aikoina aktiivinen, ja kun yöt pimenevät, revontulia voi näkyä jo elokuun lopulta lähtien. Ennustaminen on kuitenkin vaikeaa – se on jopa hankalampaa kuin sään ennustaminen, Valta kertoo.
Iisalmen Kiireneutraalit kahvit tarjoavat kahvia, kohtaamista ja kuplien puhkomista
Iisalmen kaupunki on kehittänyt uudenlaisen tavan kohdata asukkaita – kiireneutraalit kaupunkikahvit. Kyseessä ovat matalan kynnyksen kahvihetket, joissa ei ole kiirettä eikä tiukkaa agendaa, mutta sitäkin enemmän yhteisöllisyyttä, kuuntelemista ja läsnäoloa.
Kahvihetkiä järjestettiin alkuvuodesta, ja ne ovat saaneet innostuneen vastaanoton. Syksyllä kierros jatkuu eri puolilla kaupunkia, muun muassa Perheentalolla, opiskelijakampuksella ja kirjastolla.
– Ajatus syntyi tarpeesta luoda tilaa kiireettömälle kohtaamiselle. Koronan jälkeen kasvokkaiset tapaamiset ovat vähentyneet, ja usein ne tapahtuvat tiukan asian äärellä. Halusimme tarjota mahdollisuuden tulla sellaisena kuin on, ilman paineita, kertoo Iisalmen kaupungin markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Laura Koski.
Kahvihetkien taustalla on kaupungin vastuullisuustyö, jossa kiireneutraalius on noussut keskeiseksi teemaksi. Se tarkoittaa arjen sujuvuutta, luonnonläheisyyttä ja mahdollisuutta palautua kiireestä.
– Iisalmi on ihmisen kokoinen kaupunki. Välimatkat ovat lyhyitä, luonto ja harrastuspaikat lähellä. Meillä voi elää kiireneutraalia arkea, Koski kuvailee.
Iisalmen kaupungin osallisuuskoordinaattori Hanna Holopainen on ollut mukana jokaisessa tapahtumassa.
– Tunnelma on ollut lämmin ja puheensorina vilkasta. Mukaan on tullut myös uusia kasvoja, jotka eivät ole aiemmin osallistuneet kaupungin tapahtumiin, Holopainen kertoo.
Kahvihetkien tavoitteena on lisätä vuorovaikutusta kuntalaisten ja kaupungin välillä. Paikalle on saapunut myös kaupungin johtoa ja muita edustajia.
– On tärkeää, että myös ne asukkaat, jotka eivät ole mukana päätöksenteossa, voivat kohdata kaupungin edustajia rennossa ilmapiirissä, Koski sanoo.
Syksyn kahvihetkillä keskustellaan muun muassa lapsiperheiden arjesta ja ikäihmisten toiveista kirjaston tiloihin liittyen. Nuoria pyritään tavoittamaan opiskelijakampuksella järjestettävällä kahvihetkellä.
– Nuorten ääntä on vaikeampi saada kuuluviin, joten on tärkeää mennä sinne, missä he ovat. Toivomme, että nuoret tuovat esiin omia näkemyksiään ja toiveitaan, Holopainen sanoo.
Kahvihetket tukevat myös kaupungin viestintää ja markkinointia.
– Ne auttavat meitä pysymään ihmisten pulssilla. Saamme tietoa siitä, mikä toimii ja missä on kehittämisen varaa. Se ei ole pelkkää sanahelinää, vaan aitoa vuoropuhelua, Koski painottaa.
Lopuksi Holopainen kannustaa kaikkia osallistumaan:
– Kannattaa tulla mukaan, vaikka vain kuuntelemaan ja nauttimaan kupillinen kahvia. Vertaistuki ja toisten tarinat voivat inspiroida yllättävillä tavoilla.
Vesilintujen metsästyskausi alkaa – asiantuntija muistuttaa vastuullisuudesta
Vesilintujen metsästyskausi käynnistyy keskiviikkona 20.8., ja metsästäjät suuntaavat jälleen järville ja kosteikoille. Vaikka metsästysinto on korkealla, asiantuntijat muistuttavat vastuullisuudesta ja lajituntemuksesta.
Pohjois-Savon riistapäällikkö Matti Kervinen Suomen Riistakeskuksesta kertoo, että vesilintujen pesimäkausi sujui tänä kesänä kohtuullisen hyvin.
– Sinisorsalla, telkällä ja haapanalla poikasmäärät olivat keskimäärin hyviä. Silti pitkäaikainen kehityssuunta on huolestuttava – lähes kaikkien muiden sorsalajien kannat ovat heikentyneet, Kervinen toteaa.
Sepelkyyhky on noussut viime vuosina metsästäjien suosikiksi, ja sen metsästyskausi alkaa jo 10. elokuuta. Kervisen mukaan sepelkyyhkykannan vahvistuminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia, mutta ei ole suoraan vaikuttanut vesilintujen metsästyksen suosioon.
– Sorsajahdin vetovoima on vähentynyt osin elinympäristöjen heikentymisen vuoksi, Kervinen arvioi.
Kervinen painottaa, että metsästäjien tulisi keskittyä sinisorsan metsästykseen ja suhtautua muihin lajeihin maltilla.
– Jos omalla metsästysalueella esiintyy harvinaisempia lajeja kuten jouhisorsaa tai lapasorsaa, kannattaa harkita, ampuuko niitä lainkaan, hän sanoo.
Lajin tunnistaminen on kaiken a ja o.
– Jos ei varmasti tunnista lintua sinisorsaksi, kannattaa jättää ampumatta. Se on hyvä nyrkkisääntö, Kervinen neuvoo.
Kervinen muistuttaa myös saalisilmoituksen tekemisestä. Saalisilmoitus on tehtävä kaikista riistasorsista, lukuun ottamatta sinisorsaa, tavia ja telkkää. Ilmoitus tulee toimittaa seitsemän vuorokauden kuluessa saaliin pyydystämisestä.
– Saalisilmoitus hoituu vaivatta, kun ottaa rutiiniksi kirjata kaikki saaliit ja miksei havainnotkin Oma riistaan, niin ei tarvitse erikseen miettiä, mistä lajista pitää tehdä ilmoitus ja mistä ei, Kervinen toteaa.
Vastuullinen metsästys ei rajoitu pelkästään saaliin valintaan. Kervinen muistuttaa, että metsästäjän tulisi huolehtia myös elinympäristöistä.
– Yli rehevöityminen ja vieraslajit kuten minkki ja supikoira uhkaavat vesilintuja. Niiden pyytäminen on tärkeä osa riistanhoitoa, hän sanoo.
Myös ei-metsästäjät voivat osallistua.
– Esimerkiksi loukkupyynnissä voi olla mukana, vaikka ei omistaisi metsästyskorttia. Maanomistajilla on suuri rooli kosteikkohankkeissa, joihin on saatavilla tukia, Kervinen kertoo.
Vesilintujen metsästys on sallittua vain päivänvalossa. Metsästyskielto alkaa tunti auringonlaskun jälkeen ja päättyy tuntia ennen auringonnousua
– Oma riista -sovellus auttaa seuraamaan tarkkoja aikoja sijainnin mukaan. Kannattaa mieluummin lopettaa ajoissa kuin venyttää rajoja, Kervinen korostaa.
Turvallisuus on metsästyksen kulmakivi.
– Ampumasektorit on hyvä miettiä etukäteen, ja koiran ollessa vedessä ei saa ampua. Lentäviä lintuja ammutaan taivasta kohti, ei vaakasuunnassa, hän muistuttaa.
Vaikka poliisin resurssit metsästyksen valvontaan ovat rajalliset, Kervinen painottaa metsästäjien omaa vastuuta.
– Jokaisella metsästäjällä on velvollisuus toimia sääntöjen mukaan. Se on myös koko metsästäjäkunnan edun mukaista, hän sanoo.
Valvontaa tehdään paikallisesti metsästysseurojen ja riistayhdistysten toimesta, erityisesti aloituspäivinä.
Vesilintujen metsästys on edelleen monelle tärkeä syksyn hetki, mutta harrastajamäärät ovat laskeneet.
– 15 vuotta sitten sorsajahdissa kävi noin 100 000 metsästäjää, viime vuonna enää 60 000. Syynä ovat muun muassa rantarakentaminen, umpeenkasvu ja heikentyneet lintukannat, Kervinen kertoo.
Kervinen kehottaa metsästäjiä tarkistamaan luvat, varmistamaan lyijyttömien patruunoiden käytön ja huolehtimaan turvallisuudesta.
– Jahtipäivä voi olla onnistunut, vaikka saalista ei tulisikaan. Nautitaan luonnosta, koiran kanssa touhuamisesta ja hyvästä seurasta, hän kiteyttää.
Mikko Alatalo kertoo Kuopion kaupunginorkesterin kanssa työstämästään levystä
Aamuvieraaksi Savon Aamuun Savon Aalloille saapui todellinen suomalaisen musiikin legenda – laulaja ja lauluntekijä Mikko Alatalo.
Alatalo levyttää parhaillaan sinfonialevyä Kuopion kaupunginorkesterin kanssa, joten häneltä kuullaan mielenkiintoista juttua meneillään olevasta projektista. Keväällä 2026 Alatalolla ja Kuopion kaupunginorkesterilla on yhteinen konsertti, jossa nämä kappaleet esitetään.
Yli 700 kappaletta urallaan levyttänyt Alatalo on valinnut nyt kuusi ikimuistoisinta kappaletta, joista hän tekee sovitukset Kaupunginorkesterin kanssa. Mitkä kappaleet levylle on valikoitu? Onko jokin sovitus yllättänyt Mikon erityisen paljon, ehkä jopa muuttanut biisin luonnetta? Myös useat eri sovittajat ovat antaneet kappaleille erilaisia sävyjä, joten heidänkin kädenjälkeään Mikko Alatalo avaa.
Tulevana lauantaina Mikko Alatalo & Coitus Int 50 Revivalin päätöskeikka kuullaan Sawohousella. Tästä keikastakin muutama sana kuullaan!
Kulttuurin arvoa ei ymmärretä, pohtii Lazy Bonez -yhtyeen Tommi ”Tuple” Salmela
Savon Aaltojen lauantaivieraaksi saapuivat vahvat savolaisjuuret omaava Lazy Bonez -yhtye ja sieltä laulaja Tommi “Tuple” Salmela sekä kitaristi Markku Mähönen. Yhtyeen matka on alkanut vauhdikkaasti jo vuonna 2012 ja näiden vuosien varrelle on mahtunut paljon kaikenlaisia kokemuksia, joista on muodostunut upeita tarinoita.
Lazy Bonezin kokoonpanoon kuuluvat Salmelan ja Mähösen lisäksi Topi Kosonen, Jaakko Kauppinen, Heikki Polvinen sekä Mikko Niiranen.
Lazy Bonezin Salmela ja Mähönen kertovat, että omalaatuisin sekä mieleenpainunein keikkakokemus on ollut heidän tähän mennessä ainoa ulkomaan-kiertueensa Baltiassa. Erityismaininnan Mähönen antoi kyseisen kiertueen Tallinnan-keikalle, jossa meininki oli erityisen hyvä.
Tänä syksynä Lazy Bonez julkaisee tuoretta ja hieman vanhempaakin musiikkiaan uuden EP:n muodossa. Elokuun 22. päivä julkaistava EP kantaa nimeä Late ja sen nimikkokappaleella laulaa usealle savolaiselle tuttu Marko Hietala. Kyseinen EP tulee olemaan harvinaisuus. Late-EP:tä on laitettu myyntiin ainoastaan 200 kappaletta Levykauppa Äxän kautta eikä sitä julkaista lainkaan musiikin suoratoistopalveluissa, mikä poikkeaa nykyajan normista.
Yhteiskunnassa valloillaan oleva epävarmuus ja erityisesti taloudelliset vaikeudet vaikuttavat suuresti kulttuuri- ja musiikkiteollisuuteen ja tämän myötä esimerkiksi ihmisten keikoilla käyminen on vähentynyt. Salmela kertoo haastattelussa, ettei kulttuurin arvoa ihmisen hyvinvoinnille oikein ymmärretä, kuten ei sitäkään, ettei kulttuurin tekemisestä ja tuottamisesta tulisi leikata niin paljoa kuin mitä nyt on jo tehty.
Lisää Lazy Bonezin matkasta yhtyeenä, bändin nimestä sekä unelmakeikkapaikoista voi kuunnella podcastista.
Atomirotan Mikko Sarjanen: Kuopiolainen ja pohjoissavolainen energia tarttuu
Ystävänpäivänä 2014 perustettu bändi Atomirotta on tuttu vierailija Kuopiossa. Yhtyeen viimeisin Pohjois-Savon keikka oli Kuopiorockissa. Kokoonpanon muodostavat Mikko Sarjanen, Rane Raitsikka sekä Juuso Kallioinen.
Atomirotan laulaja Mikko Sarjanen kertoi Savon Aalloille tämän vuoden Kuopiorockin keikan olleen täällä Savon maaperällä mahdollisesti tähänastisista jopa se spesiaalein.
Atomirotta on esiintynyt aina Kuopiorockin yhdellä pienimmistä lavoista kuten myös tänä vuonna Savonia stagella. Sarjasen mukaan he viihtyvät siellä sen intiimin tunnelman vuoksi, sillä he yhtyeenä muutoinkin viihtyvät pienemmillä lavoilla ja klubeilla.
Lämpimiä ja mieleenpainuneita keikkamuistoja energisellä yhtyeellä on Kuopiosta vuosien varrella muutoinkin esimerkiksi Panzasta, Henry’s Pubista ja Sawohouse Undergroundilta.
Musiikin lisäksi Sarjanen tekee myös äärimmäisen tärkeää työtä nuorten lukutaidon edistämisessä ja toimii esimerkiksi lukukeskuksen Sanat Haltuun rap-työpajoissa.
Bändin keikkakokemuksista, Atomirotan kuuntelijakunnasta sekä musiikin tekemisestä voi kuunnella lisää podcastista.
