Savon Aaltojen podcasteista löydät parhaimmat poiminnat taajuudella kuulluista haastatteluista, joissa esillä ovat aina monipuoliset aiheet sekä äänessä mielenkiintoiset studiovieraat. Podcastiksi päivittyvät myös kanavan lukuisat erikoisohjelmat. Uutta sekä ennen kaikkea kuuntelemisen arvoista sisältöä päivittyy tarjolle useita kertoja viikossa. Kuuntele ja uppoudu tarinoiden äärelle!
Kuuntele kaikki SAVON AALTOJEN PODCASTIT tästä!
POIMINTOJA TAAJUUDELTA:
Ylä-Savon kirjamessut vastaavat lukutaitohuoleen – tapahtumista halutaan koko seutukunnan voimavara
Ylä-Savossa rakennetaan uutta kirjallisuusperinnettä: vuosittain kunnasta toiseen kiertäviä kirjamessuja. Tulevana syksynä tapahtuma järjestetään kolmatta kertaa, jälleen Sonkajärvellä, ja messut ovat kaksipäiväiset. Taustalla on alueen kirjastojen ja kulttuuritoimijoiden yhteinen halu vakiinnuttaa formaatti, joka tuo kirjallisuuden kohtaamiset lähelle yleisöä.
– Tapahtumaa pilotoitiin Sonkajärvellä kaksi vuotta sitten, ja kirjastot innostuivat heti. Tahtotila sekä yleisön että kirjastoväen keskuudessa on ollut, että tästä tehdään kiertävä ja pysyvä tapahtuma, kertoo Sonkajärven vs. kulttuurisihteeri Hanna-Maria Korhonen.
Sonkajärvellä järjestetyistä ensimmäisistä messuista jäi ”erittäin miellyttävät muistot”, kuvaa kirjastotoimenjohtaja Eeva Keränen. Kirjaston näyttelysali täyttyi jo avaushetkistä alkaen, ja ohjelmaa striimattiin. Kaksipäiväisen kokonaisuuden runko oli kunnianhimoinen: 18 kirjailijavierasta, laaja haastatteluohjelma ja jatkuva kävijävirta. Kokemuksesta opittiin myös käytännön järjestelyjä seuraavia kertoja varten.
– Emme osanneet arvioida kävijämääriä etukäteen, mutta sali oli heti täynnä molempina päivinä, Keränen sanoo.
Järjestäjien mukaan kirjamessut vahvistavat koko seutukunnan kulttuuria ja lukutaitoa aikana, ”jolloin algoritmit ohjaavat tiedonkulkua entistä enemmän”. Kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa Helsingin tai edes Kuopion kirjallisuustapahtumiin, siksi omat, matalan kynnyksen messut koetaan merkityksellisiksi.
– On tärkeää, että lukemista edistäviä tapahtumia järjestetään lähellä ja että kirjallisuuden asemaa nostetaan kaikkialla Suomessa, Korhonen perustelee.
Sonkajärven kunnanvaltuuston 10 000 euron määräraha on selkeä signaali tapahtuman arvostuksesta. Keräsen mukaan rahoitus heijastaa sekä kuntakuvan että sivistyksellisen tehtävän ymmärtämistä, onnistunut tapahtuma toi seutukunnallista näkyvyyttä ja vahvisti kirjaston roolia lukemisen edistäjänä.
Rahoitus käytetään muun muassa kirjailijavieraisiin ja ohjelman sisällön kuratointiin. Ensimmäisiltä messuilta kerätyn kävijäpalautteen mukaan yleisö toivoi teemallisia keskusteluja kuten historiaa, paikallishistoriaa, yhteiskuntaa, historiallisia romaaneja ja näihin järjestäjät sanovat pyrkivänsä vastaamaan.
Järjestäjät haluavat yhdistää paikalliset kirjoittajat ja valtakunnallisesti tunnetut tekijät. Ensimmäinen messukerta paljasti, että seutukunnalla on poikkeuksellisen paljon palkittuja ja huomioituja kirjailijoita, mukaan lukien Finlandia-ehdokkaita. Tavoitteena on tarjota kaiken kansan kirjamessut, joihin on helppo tulla ensimmäistäkin kertaa.
– Kirjallisuus on kaikille, ja lukeminen on yhä suosittu harrastus. Vaikka julkinen keskustelu puhuu lukutaidon heikkenemisestä, kirjaston lainausluvut ovat nousseet. Ei tässä olla maailmanlopun äärellä, Keränen muistuttaa.
Marraskuun messujen ohjelma on työn alla, ja järjestäjät keräävät toiveita sähköisellä kyselyllä. Ajatuksena on muotoilla sisältöä alueen asukkaille, kun yleisö pääsee vaikuttamaan, osumatarkkuus paranee ja kynnys osallistumiseen madaltuu.
– Koska teemme tapahtumaa tätä aluetta varten, haluamme kuulla toiveet jo suunnitteluvaiheessa, Korhonen sanoo.
Kirjaston tehtävä on lain mukaan edistää lukemista ja kirjallisuutta; messut ovat Keräsen mukaan ”lähes paras mahdollinen väline” siihen. Kun kirjailijat kertovat teostensa sisällöistä ja taustoista, kynnys tarttua kirjaan madaltuu – ja vaikutus näkyy numeroissa. Ensimmäisten messujen aikaan lainausluvut ja tapahtumakävijät kasvoivat ”todella valtaisesti”.
– Kirjastolta ei voida edellyttää, että se järjestää kirjamessut, mutta jos se on mahdollista, ehdottomasti kannattaa, Keränen linjaa.
Voiko tapahtuma saada nuoret miehet lukemaan? Iisalmi testaa rennomman mallin
Iisalmen kaupunginkirjasto kokeilee kevättalvella uudenlaista lukutapahtumaa. Lukukellunta – Pakoon pakkasia järjestetään perjantaina 7.3. liikuntahallin tiloissa, ja tapahtuma on osa Lukuvoimaa Ihmeiden Iisalmessa ‑hanketta, jonka tavoitteena on kehittää kirjaston lukutaitotyötä, kumppanuuksia ja markkinointia. Tapahtumassa yhdistyvät matalan kynnyksen lukeminen, oleskelu ja hyvinvointielementit.
– Tavoitteena on luoda rennon oloinen lukutapahtuma, vähän erilainen kuin mihin on totuttu, hankkeen tekijä Inka Tolonen sanoo.
Järjestäjät kokoavat valikoiman kirjoja ja lehtiä selailtavaksi “lukukellunta‑alueelle”, jonne voi tulla pötköttelemään myös oman viltin kanssa. Paikalla on maksuton pikahieronta, selfietausta ja kirjaston info- ja lainauspiste, ja järjestäjä kuvailee kokonaisuutta “lomapiilistä” arjen keskelle. “Rantalookin” käyttö on sallittua – ja paras asu palkitaan.
Hankkeessa on rajattu kohderyhmäksi aikuiset ja nuoret aikuiset, painotus miehissä. Perusteluna on seuranta- ja tutkimustieto siitä, että miesten lukeminen on vähäisempää kuin toivottaisiin, ja hankerahoitus edellyttää valintoja: kaikkia ryhmiä ei voida tavoittaa kerralla.
– Ajatuksena on saada uusia lukijoita – myös heitä, jotka eivät vielä koe kirjastoa omakseen. Valinnat kohderyhmistä kumpuavat sekä havainnoista että käytännön resursseista, Tolonen toteaa.
Lukukellunta on osa kevään kokeiluja. Hankkeessa luvataan kirjailija- ja puhujavieraita, kirjastoauton osallistumista tapahtumiin, pienet lukunurkkaukset ja “pikkukirjastot” yhteistyökumppaneiden tiloihin sekä Tapsa‑videot, joita julkaistaan helmikuussa yksi viikossa. Huhtikuun valtakunnallinen Lukuviikko on tarkoitus toteuttaa Iisalmessa aiempaa tavoitteellisemmin.
– Haluamme testata uusia tapahtumamuotoja ja kumppanuuksia, jotta saamme lukemisen näkyviin erilaisissa ympäristöissä, Tolonen kuvaa.
Järjestäjien sanallistama perusajatus on yksinkertainen: lukeminen tukee sekä elämässä pärjäämistä että hyvinvointia. Tapahtuman suunnittelussa on pyritty madaltamaan kynnystä – tilat eivät ole hiljainen lukusali, vaan tarkoituksella rennompi “välitila”, jossa saa viipyä ilman suorituspaineita.
– Lukeminen tarjoaa elämyksiä ja aikamatkoja, mutta myös rauhoittumista. Haluamme, että uusi lukija voi astua sisään ilman, että pitää tietää mitä lukea – valinnat tehdään paikan päällä, Tolonen sanoo.
Tapahtuma pyrkii puhuttelemaan myös nuoria miehiä, mutta vasta paikan päällä nähdään, onnistuuko kohderyhmän tavoittaminen. Järjestäjät myöntävät, että “kaikkea kaikille” ‑tapahtuma ei ole realistinen, ja siksi kevääseen on hajautettu useita eri kokeiluja – osa voi toimia paremmin tietyille yleisöille kuin toisille.
– Toivomme kävijöitä laidasta laitaan, mutta seuraamme erityisesti, tavoittaako kokonaisuus ne, joita haluamme mukaan. Palautteesta tulee päätöksiä siihen, mitä jatketaan ja mitä muokataan, Tolonen toteaa.
Kun pulssi nousee ja tilanne yllättää – siksi varautuminen kannattaa tehdä etukäteen
Hätätilanne tulee aina yllättäen. Siksi varautuminen kannattaa tehdä etukäteen kotona, työpaikalla ja harrastusporukoissa. Tätä muistuttavat Pelastusopiston hätäkeskuspäivystäjäopiskeljat opiskelevat Timo Laine ja Simo Kola 112-päivän alla.
– Kun hätä on, soita 112 rohkeasti. Sinun ei tarvitse tietää kaikkea. Päivystäjä vie puhelua, kysyy olennaiset ja antaa ohjeet, Kola sanoo.
– Tilanteessa ei tarvitse osata muuta kuin kuunnella ohjeita. Se on tärkeää varsinkin silloin, kun pulssi on korkealla ja tilanne poikkeuksellinen, Laine lisää.
112‑viikko on luonteva hetki tarkistaa oma varautuminen. Sähkökatkot tai myrskyt voivat venyä tunneista päiviin.
– Ruoka, juoma ja lämpö: jos jokin näistä puuttuu, arki käy äkkiä tukalaksi. Kannattaa varata kolmelle vuorokaudelle perustarpeet, Laine tiivistää viitaten 72 tunnin ohjeistukseen.
– Valo ja tieto ovat yhtä tärkeitä: taskulamppu, kynttilät ja paristoradio, jotta saat viranomaisohjeet sähköittäkin, Kola muistuttaa.
Kotivaraan sopivia asioita 72 tunnille, Juomavesi, helposti säilyvät elintarvikkeet, lääkkeet, hygienia‑ ja lemmikkitarvikkeet, varavirtalähde, tulentekovälineet, lisävaatetta ja peitteitä. Harjoittele myös mielessäsi, miten toimitte perheenä, jos puhelimet tai netti eivät toimi. Henkinen varautuminen helpottaa tositilannetta.
Pakkasten aikaan tulipaloriskit kasvavat. Palovaroitin on taloyhtiön vastuulla, mutta testaus on asukkaan tehtävä kerran kuukaudessa nappia painamalla ja pariston vaihto ohjeen mukaan.
– Valon vilkkuminen ei yksin takaa toimintaa, Kola muistuttaa.
Samalla on hyvä katsoa, missä sammutuspeite ja käsisammutin ovat ja etteivät ne ole hautautuneet kaappiin.
Rutiini on hyvä renki, huono isäntä.
– Käykää läpi pienessäkin porukassa: mistä poistutaan, missä on kokoontumispaikka, missä EA‑tarvikkeet ja sydäniskuri, Kola sanoo.
Pieni “kuivaharjoittelu” 112‑viikolla riittää, kun asiaa on käyty läpi, muisti toimii paremmin myös paineessa.
– 112‑viikon päätapahtuma Kuopiossa on lauantaina Matkuksessa: paikalla hätäkeskuspäivystäjäopiskelijoita, Kuopion hätäkeskuksen väkeä, Itä‑Suomen poliisi, pelastuslaitos, ambulanssi, paloauto, pelastuskoiria – ja hätäkeskuslaitoksen maskotti Manu Mangusti. Luvassa myös onnipyörää ja neuvontaa, Laine ja Kola kertovat.
Tutkimus: “Kiltti tyttö” ‑ihanne kuormittaa lukiolaisia – arvosanat eivät kerro hyvinvoinnista
Lukiossa arvostetaan yhä hiljaista, tunnollista ja ahkeraa opiskelijaa, erityisesti tyttöä, joka hoitaa asiansa, pärjää yksin eikä häiritse. Itä‑Suomen yliopistossa tehty tuore tutkimus osoittaa, että ihanne ei ole neutraali vaan se luo odotuksia, jotka vaikuttavat suoraan nuorten hyvinvointiin. Yliopisto‑opettaja Heli Pesonen on tutkinut lukiolaistyttöjen kokemuksia osana väitöskirjaansa.
– Aiemmat tutkimuksetkin ovat osoittaneet, että kilttiä, ahkeraa ja kuuliaista tyttöyttä arvostetaan. Tytöt nähdään kypsinä ja aikuismaisina, jopa oletetaan olevan poikia edellä. Haluan korostaa, että tutkin tyttöjä, muillakin sukupuolilla on omat paineensa, Pesonen sanoo.
Pesosen mukaan lukiolaistytöt kuvaavat jaksamisen haasteita, joita ei ole helppo tuoda näkyviin koulukontekstissa. Ajatus siitä, että pärjätään yksin ja pidetään kaikki kasassa, on sitkeä.
– Jos jaksamisen haasteita on, ne tuottavat vääränlaisuuden kokemuksia. Yksin pärjäämisen ideaali on vahvasti esillä, Pesonen toteaa.
Pesonen muistuttaa, että vaateet kohdistuvat kaikkiin, mutta odotukset ovat sukupuolittuneita ja usein vastakkaisia.
– Tytöt kuvaavat, että pojat saavat olla rennompia. Opettajat odottavat tytöiltä parempia numeroita. Käyttäytymisodotukset ovat hyvin erilaisia, Pesonen sanoo.
Pesosen tutkimuksessa hahmottuu neljä erilaista strategiaa, joilla lukiolaistytöt suhteuttavat itseään odotuksiin ja paineisiin.
Yksin pärjäämisen strategia korostaa itsensä haastamista, vetäytymistä ja näkymättömyyttä. Tavoitteena on näyttää, että kaikki on hyvin, apua ei pyydetä, etteivät omat murheet kuormittaisi koulun toimijoita tai vertaisia.
– Moni ajattelee, että on muita, jotka tarvitsevat apua enemmän. Kun on “pitänyt pintansa” kauan, apua ei tule pyydettyä, Pesonen kuvaa.
Huipulle tähtäämisen strategia pitää opiskelua tärkeänä, mutta lisää kilpailullisuutta ja ulospäin suuntautuvaa menestyksen tavoittelua. Heikkouksia ei näytetä, rentoutuminen ei sovi kuvaan.
– Kilpailuasetelmaan ei kuulu haavoittuvuuden esille tuominen – eikä oikeastaan rentoutuminenkaan, Pesonen sanoo.
Järjestelmän kyseenalaistamisen strategia kritisoi pakotettua vastuuta ja lukion edellyttämää nopeaa aikuistumista, jota vaaditaan jo siirryttäessä yläkoulusta lukioon. Normatiiviselle “tyttötapaisuudelle” ei alistuta.
– Itseohjautuvuutta edellytetään heti alusta, ja osa tytöistä suhtautuu tähän hyvin kriittisesti, Pesonen kertoo.
Irrottautumisen strategia rikkoo perinteisen ihanteen: koulun oheen mahtuu järjestämistä, vaikuttamista ja “semiaktiivisuutta” – hyvä opiskelija ei ole vain kympin oppilas.
– Koulu ei ole pelkkää opiskelua, vaan siihen kuuluu väriä. On hyvä, että arki pysyy kiinnostavana, se tekee minusta semiaktiivisen opiskelijan, Pesonen kiteyttää tutkimuksessaan esiin noussutta ääntä.
Usein ajatellaan, että tytöt pärjäävät ja pojista ollaan huolissaan. Pesosen mukaan kuva on monimutkaisempi: arvosanat mittaavat koulumenestystä, eivät hyvinvointia.
– Arvosanat eivät kerro, millaista tyttöjen tai nuorten hyvinvointi on. Lukiolaistyttöjen ahdistuneisuus on kasvanut Suomessa ja muissa Pohjoismaissa, Pesonen muistuttaa.
Pesonen opettaa tulevia opettajia ja opinto‑ohjaajia. Hän toivoo, että koulut katsovat peiliin: tilaa pitäisi olla kasvulle, erehtymiselle ja yhteisöön kiinnittymiselle.
– Nuorten pitäisi voida olla vapaasti itseään ja kiinnittyä lukioyhteisöön, opettajiin ja vertaisiin. Me kaikki tarvitsemme peilin omalle olemisellemme. On tärkeää pohtia, miten nuoria kohdataan ja mitä heiltä kysytään. Yksin ei tarvitse pärjätä, aikaa hengähtää ja olla nuori pitäisi löytyä, Pesonen sanoo.
KalPan kanadalainen maalivahti Talyn Boyko eksyi kauppaan, mutta rakastui Kuopioon
KalPan maalivahti Talyn Boyko on kotoisin Drumhellerista, pienestä kanadalaiskaupungista, jossa yhteisöllisyys ja ulkojäät määrittivät arkea. Jääkiekko tuli elämään varhain ja vei nopeasti mukanaan, mutta Kuopiossa Boyko on huomannut nauttivansa erityisesti asioista kaukalon ulkopuolella.
Ensimmäiset viikot Suomessa olivat täynnä uusia tilanteita. Eurooppa oli Boykolle täysin uusi kokemus, ja arjen pienet asiat vaativat totuttelua. Kauppareissuista tuli seikkailuja ja yksi kulttuurishokki jäi erityisesti mieleen: ovet.
– Luulin ensimmäisen viikon ajan lukitsevani oveni, mutta oikeasti jätin sen auki, Boyko naurahtaa.
Kuopio on tehnyt vaikutuksen. Kaupunki tuntuu turvalliselta, rauhalliselta ja luonnonläheiseltä – juuri sellaiselta, missä on helppo keskittyä omaan tekemiseen. Satama on tullut tutuksi kävelylenkeillä, ja Puijon tornissa Boyko aikoo käydä, kun tyttöystävä saapuu vierailulle. Luonnon lisäksi häntä on yllättänyt suomalainen fanikulttuuri.
– Täällä fanit laulavat ja kannustavat koko pelin ajan. Se on todella siistiä, Boyko sanoo ja odottaa jo kevään pelejä.
Vapaa-ajalla Boyko rentoutuu golfin parissa. Tasoitus on noin 8, ja kierros kentällä toimii täydellisenä vastapainona jääkiekolle. Televisiosta pyörivät True Detectiven ensimmäinen kausi ja Brooklyn Nine‑Nine, ja ruoanlaitossa hän menee varman päälle – pastaa ja helppoja ratkaisuja, ainakin toistaiseksi.
Kanadasta Boyko kaipaa yhtä asiaa ylitse muiden: Chipotlea. Suomesta hän veisi mukanaan veden.
– Täällä juomavesi on luksusta, hän toteaa vilpittömästi.
Pohjois‑Savon pihalinnuissa näkyy muutoksen merkkejä
Tammikuun viimeisenä viikonloppuna sadat pohjoissavolaiset pysähtyivät seuraamaan pihojensa lintuelämää, kun BirdLifen perinteinen Pihabongaus keräsi jälleen havaintoja ympäri maakuntaa. Lintuyhdistys Kuikan puheenjohtajan Eelis Rissasen mukaan osallistuminen oli vilkasta ja tulokset monin paikoin yllättävän runsaita.
Pohjois-Savossa bongaukseen osallistui yli 700 pihaa, ja keskimäärin yhdeltä pihalta havaittiin reilut kymmenen lintulajia. Kireä pakkassää ohjasi lintuja aktiivisesti ruokintapaikoille, mikä helpotti havaintojen tekemistä ja kasvatti yksilömääriä.
– Lintuja oli yllättävänkin runsaasti liikkeellä. Kylmä keli sai ne hakeutumaan ruokinnoille, ja se näkyi myös lukumäärissä, Rissanen kertoo.
Kuten monena aiempanakin vuonna, talitiainen ja sinitiainen olivat Pohjois-Savon selvästi yleisimmät pihalinnut. Rissasen mukaan ne havaittiin lähes jokaisella pihalla, ja ne muodostavat edelleen talvisen pihalinnuston tukijalan.
Sen sijaan muiden lajien kohdalla havaittiin enemmän vaihtelua. Lajisto erosi sen mukaan, sijaitseeko ruokintapaikka kaupungissa, taajamassa vai haja-asutusalueella. Esimerkiksi harakka, käpytikka ja pikkuvarpunen kuuluivat monilla pihoilla yleisimpiin havaintoihin.
Hömötiainen, joka vielä joitakin vuosia sitten kuului monilla pihoilla kärkikymmenikköön, on Rissasen mukaan selvästi vähentynyt eikä enää nouse yleisimpien lajien joukkoon.
Pihabongaus on järjestetty jo vuosikymmeniä, ja pitkä aikasarja antaa mahdollisuuden tarkastella linnuston muutoksia. Yksi selkeimmistä muutoksista liittyy varpuseen.
– Kun pihabongaus aikoinaan aloitettiin, varpunen löytyi monelta pihalta. Nyt se ei enää ole edes kymmenen yleisimmän lajin joukossa, Rissanen sanoo.
Samaan aikaan pikkuvarpunen on noussut aiempaa näkyvämmäksi lajiksi. Myös naakat ovat yleistyneet ruokintapaikoilla, vaikka niitä ei aiemmin juuri havaittu pihoilla.
Tämän talven erikoisuuksiin kuuluivat vihervarpuset, joita nähtiin monella ruokintapaikalla. Punatulkkuja havaittiin myös runsaasti, kun taas viherpeippojen määrät jäivät jonkin verran vähäisemmiksi.
Yksi kiinnostavimmista havainnoista koskee harmaapäätikkaa, jonka kanta on Pohjois-Savossa selvästi runsastunut.
– Harmaapäätikka on monipuolinen ravinnonkäyttäjä ja pystyy hyödyntämään erilaisia ympäristöjä. Olosuhteet ovat sille nykyisin otollisemmat kuin aiemmin, Rissanen arvioi.
Leudommat talvet ja ruokintapaikkojen yleistyminen saattavat osaltaan selittää muutosta. Rissasen mukaan pieniltäkin tuntuvat ympäristötekijät voivat pitkällä aikavälillä vaikuttaa merkittävästi lintukantoihin.
Rissasen mukaan pihabongaus on tärkeä osa suomalaista kansalaistiedettä. Menetelmä on yksinkertainen, mutta tuottaa yllättävän tarkkaa ja arvokasta tietoa, kun havainnot kerätään samanaikaisesti eri puolilta maata ja kirjataan keskitettyyn tietokantaan.
– Pihabongaus innostaa ihmisiä seuraamaan lähiluontoa ja samalla saamme aineistoa, jonka avulla voidaan seurata lintukantojen muutoksia vuodesta toiseen, Rissanen toteaa.
Tunnin mittainen lintulautojen tarkkailu tuo yhteen sekä harrastajat että satunnaiset bongarit ja tarjoaa arvokasta tietoa suomalaisen talvilinnuston tilasta.
Pielavedeltä viedyt pääkallot kertovat tarinansa – muinais-DNA paljastaa, keitä he olivat
Kesällä 2024 Ruotsin Karoliinisesta instituutista Suomeen palautetut, 1800‑luvulla kerätyt pääkallot ovat nyt takaisin kotiseurakuntiinsa haudattuina. Bioarkeologian dosentti Ulla Nordfors Turun yliopistosta kertoo, että Pohjois‑Savoon palautettiin erityisesti Pielavedelle kahdeksan yksilöä sekä lisäksi Rautalammille kolme, Iisalmeen yksi, Kainuuseen yksi ja Pohjois-Karjalaan Enoon kaksi. Kaikki on saatettu kotipaikkakunnilleen haudattavaksi tutkimusnäytteiden oton jälkeen.
– Pielaveden yksilöistä olemme saaneet viitteitä hyvin säilyneestä DNA:sta. Odotamme kevään aikana analysoitavaa dataa muinais‑DNA‑laboratoriosta, Nordfors sanoo.
Tutkimus kattaa DNA‑, proteiini‑ ja isotooppianalyysit sekä mikroskooppiset kuitulöydöt. Jo nyt kahden Pielaveden kallon korvakäytävistä on löytynyt villakuidun fragmentteja ja yhdessä näytteessä höyhenen kappale, mikä viittaa mahdollisesti höyhentyynyyn vainajan pään alla. Radiohiiliajoitukset vievät osan yksilöistä keskiajalle.
– Proteiinit ja suun mikrobit kertovat terveydestä ja vaikka suunhoidosta, isotoopit taas ruokavaliosta, elinkeinoista ja liikkumisesta. Selvitämme myös, olivatko vainajat paikallisia vai muuttaneet muualta, Nordfors kertoo.
Sukuhistorian suuntaan hanke rakentaa työkalua, jolla kaupallisen geenitestin tehneet voisivat vertailla dataansa muinaistuloksiin ja nähdä mahdollisia yhteyksiä. Keskiaikaisista yksilöistä elää jälkeläisiä todennäköisesti niin monessa haarassa, ettei suora tunnistaminen ole helppoa, mutta 1600–1800‑lukujen vainajissa yhteyksiä voi jo löytyä. Iisalmeen palautunut yksilö on niistä nuorin, 1800-luvun lopulta.
– Tarkoitus on tuottaa työkalu, joka selittää ymmärrettävästi, mitä mahdolliset osumat tarkoittavat. Vanhoissa, 1400‑luvun yksilöissä suorat linkit ovat epätodennäköisiä, mutta nuoremmissa mahdollisia, Nordfors sanoo.
Taustalla on myös eettinen korjausliike. 1800‑luvun rotututkimusten aikaiset, nimettömiksi muutetut jäänteet halutaan palauttaa osaksi paikallista historiaa ja ihmisarvoa.
– Tässä on kyse ihmisyyden palauttamisesta. Haluamme kertoa jokaisen vainajan tarinan niin tarkasti kuin aineistot sallivat. Nostaa heidät kokoelmien numeroista takaisin eläneiksi ihmisiksi, Nordfors kiteyttää.
Keväällä valmistuvat muinais‑DNA‑tulokset ja ensimmäiset kokonaisanalyysit ruokavaliosta, taudinaiheuttajista sekä liikkuvuudesta. Silloin tiedämme, miltä Pohjois‑Savon väestöhistoria näytti jo 1400‑luvulla ja mitä yksityiskohtia Pielaveden, Rautalammin ja Iisalmen vainajat voivat meille vielä kertoa.
Angelika Krieger halusi tehdä Kuopiosta helpommin lähestyttävän kaikille
KAUPALLINEN YHTEISTYÖ TALENT FIRST -HANKKEEN KANSSA
MAINOS | Angelika Krieger on kansainvälisesti elänyt ja työskennellyt asiantuntija, joka on asunut Yhdysvalloissa, Italiassa ja useissa muissa maissa ennen kuin Kuopiosta tuli hänen perheensä koti. Muutto Pohjois‑Savoon tapahtui vuonna 2023 puolison työmahdollisuuden myötä, ja samalla perheelle alkoi uudenlainen arki uudessa kaupungissa.
Angelika kertoo, ettei hän tiennyt Kuopiosta juuri mitään ennen muuttoa. -En tiennyt Kuopiosta oikeastaan mitään. Tiesin Suomesta lähinnä sen, mitä kirjoista ja yleisistä pohjoismaisista mielikuvista oli oppinut, hän kuvaa ensivaikutelmaansa.
Uusi kotikaupunki yllätti kuitenkin nopeasti. Vihreys, turvallisuus ja luonnon läheisyys nousivat arjessa merkittäviksi tekijöiksi.
Erityisen positiivisena Angelika on kokenut Kuopion perhe‑ ja lapsiystävällisyyden.
-En ole koskaan asunut paikassa, jossa lapsiin suhtaudutaan näin ystävällisesti. Kaikki tuntuu sosiaaliselta ja helposti saavutettavalta, hän sanoo.
Luonto, järvet ja ulkoilumahdollisuudet ovat läsnä kaikkialla, ja lapsiperheen arki tuntuu hänen mukaansa sujuvalta ja turvalliselta.
Angelika on kirjoittanut Discover Kuopio ‑oppaan, joka kokoaa yhteen käytännön tietoa kansainvälisille osaajille, perheille, vierailijoille ja myös paikallisille. Kirjan synty sai alkunsa arjen kysymyksistä. Miten elämä uudessa maassa oikeasti toimii, ja millaisia asioita koko perhe tarvitsee voidakseen viihtyä.
-Lopulta kyse ei ole vain hyvästä työmahdollisuudesta, vaan siitä, miltä muutto tuntuu puolisosta ja lapsista, Angelika tiivistää.
Muille kansainvälisille osaajille Angelika antaa realistisen mutta rohkaisevan neuvon. Kuopio tarjoaa paljon mahdollisuuksia, mutta onnistunut asettuminen vaatii myös omaa aktiivisuutta, kärsivällisyyttä ja avoimuutta uutta kohtaan. Hänen mukaansa juuri arjen pienet asiat, kuten luonto, ihmiset ja yhteisöllisyys, tekevät Kuopiosta paikan, johon voi aidosti juurtua.
Kuunteli koko haastattelu podcastista. Talent Talks tuotetaan yhteistyössä Savon Aaltojen ja Talent First -hankkeen kanssa. Hanketta rahoittaa Euroopan unioni.
Savon poluilta puikkoihin – maaninkalainen Satu Tolvanen yhdistää retkeilyn ja neulonnan uudessa kirjassaan
Maaninkalainen käsityöläinen Satu Tolvanen julkaisee tänään kirjansa Vaeltajan neuleet, teoksen, jossa retkeilyn käytäntö kohtaa neuleiden tekemisen. Tolvasen maailmassa vaellusreitti ja lankakerä kuuluvat samaan rinkkaan, luonnossa liikkuminen rauhoittaa, neulominen juurruttaa hetkeen.
– Päätä ei saa selväksi, jos ei pääse metsään. Luonnossa kaikki hoituu, Tolvanen sanoo.
Kirjan ydinajatus on yksinkertainen ja oivaltava, retkeilyyn sopivat, itse tehdyt vaatteet. Tolvasen mukaan villan ominaisuudet hengittävyys, lämmöneristys ja kyky sitoa kosteutta tuntumatta märältä, tekevät siitä luontevan materiaalin ulkoiluun.
– Lampaan villa pystyy imemään itseensä noin 30 prosenttia kosteutta tuntumatta kylmältä tai märältä. Kerrospukeutumisessa sen merkityksen huomaa heti, Tolvanen kertoo.
Kenelle kirja sopii? Tekijän mukaan kaikille, jotka pitävät luonnosta ja haluavat tehdä kestäviä, käyttöön tarkoitettuja varusteita itse. Alkuun pääsee pienestä. Silmukoiden luonti, oikea ja nurja, siitä voi edetä omalla tempolla kaulahuivista villapaitaan.
– Tässä ei ole vaaraa. Jos joutuu purkamaan, sekään ei haittaa – lanka on armahtavainen, Tolvanen hymyilee.
Tolvanen näkee käsitöiden suosion nousussa vastapainon ruutuajalle ja epävarmuudelle. Käsillä tekeminen on konkreettista, näkyvää ja omaan arkeen kiinnittyvää.
– Kun itse tekee jotain, mitä myös käyttää, se on tosi arvokasta tässä ajassa, hän sanoo.
Kirjan sanoma on lopulta kannustus aloittaa ,metsäpolulla tai puikkojen kanssa.
– Se, että et ole koskaan retkeillyt tai neulonut, ei estä aloittamasta. Lähde kokeilemaan omalla tavalla, Tolvanen rohkaisee.
Saunat Tšekkiin ja olut Suomeen? Kaňák vastaa ytimekkäästi
KalPan puolustajan Lukáš Kaňákin tarina alkaa Klatovysta, pienestä 25 000 asukkaan kaupungista, jossa luonto oli aina lähellä ja ulkona vietetty aika yhtä tärkeää kuin itse urheiluharjoitukset.
-Kun minulla on vapaa-aikaa, menen aina ulos jonnekin, Kaňák sanoo.
Ei ole ihme, että Kuopio tuntui heti oikealta paikalta.
Jääkiekko tuli osaksi hänen elämäänsä varhain, vaikkakin hieman sattumalta. Ensin jalkapallo ei sujunut, ja isän rohkaisemana alle kouluikäinen Lukáš kokeili luistimia. kompurointi ei haitannut, kun yhdessä opittiin. Juniorivuodet sujuivat Plzenissä, jonne 12-vuotias Kaňák matkusti päivittäin. Välillä junalla, välillä autolla ja joskus jopa pyörällä.
-Se oli rankkaa, mutta samalla hauskaa, hän muistelee.
Ensimmäinen ottelu Tšekin pääsarjassa pelattiin jo 2016–2017, ja vuosien aikana pelejä kertyi yli 300 sekä myös Tšekin mestaruus. Muutto Suomeen ja KalPaan oli hänen uralleen uusi askel. Muuttoa helpotti merkittävästi tutut kaverit, Petr Kodýtek sekä erityisesti Matyáš Kantner. Heidän kanssaan Kanak jakaa pitkän historian kotimaan junioreista aina Liigaan saakka.
Ensivaikutelma Suomesta ei ollut kulttuurishokki, kiitos etukäteen käytyjen keskustelujen. Ainoa yllätys oli suomalainen kesä.
-Emme uskoneet, että täällä on niin paljon valoa, Kaňák kommentoi.
Talveen hän rakastui välittömästi.
Kaukalon ulkopuolella Kaňák viihtyy luonnossa ja kantaa usein kitaraa mukanaan
– En ole hyvä, mutta yritän, hän virnistää.
Lisäksi hän pelaa shakkia Jaakko Lantan kanssa.
-Luulen, että olen parempi, hän toteaa pilke silmäkulmassa.
Ja mitä Lukáš kaipaa Tšekistä? Vastaus tulee yhtä nopeasti kuin hymy: “Beer.”
“Räjähti parikymmentä kanaa, mutta ratkaisu löytyi” – Jyri Turusen innovaatio starttasi Savossa
Kuopiolainen keksijä ja seikkailija Jyri Turunen käynnisti tällä viikolla uuden Oikeat eväät -konseptin: ravintolatason lounas 12 eurolla, toimitettuna työpaikalle tai kotiovelle. Ajatus syntyi ruokakuljetusten laadun heikkenemisestä ja yleisestä kustannusnoususta.
– Hinnat ovat karanneet ja “last mile” vie ruuasta aromit ja lämmön. Halusin ratkaista juuri sen hetken, kun ruoka on jo matkalla eikä enää keittiössä, Turunen sanoo.
Turunen kertoo purkaneensa koko lounasprosessin “atomeiksi”. Pois ravintolasalit, neliövuokrat sekä hävikki – ja jäljelle jää laadukas ruoka, joka kulkee ehjänä perille. Näin hinnan sai puristettua tasolle, jonka hän kokee oikeudenmukaiseksi.
– Kun riisuin kaiken epäolennaisen, pystyin keskittymään siihen, että laatu saapuu perille. Siksi 12 euroa on mahdollinen ilman, että ruoasta tingitään, Turunen toteaa.
Laadun turvaamiseksi Turunen on päivittänyt klassisen en papillote -ajatuksen kuljetusaikaan sopivaksi. Ruoka höyrystyy ja lämpenee omissa aromeissaan suljetussa räätälöidyssä rasiassa, jolloin aromit ja vitamiinit säilyvät paremmin kuin perinteisessä boksikuljetuksessa.
– Kyse on fysiikan hyödyntämisestä. Luomme “pienen keittiön” rasiaan, jossa ruoka pysyy mehukkaana matkan ajan, Turunen selittää.
Konsepti starttasi Kuopiosta, mikä oli Turuselle itsestään selvää. Testaus, tuotekehitys ja käytännön viritykset on helpointa tehdä kotikentällä. Matkalla on räjähtänyt “parikymmentä kanaa ja muutama sata lihapullaa”, kun menetelmää on hiottu. Laajentaminen muualle Suomeen on pöydällä, kun kaikki palaset ovat kohdallaan.
– Kuopio on ainoa oikea paikka aloittaa. Täällä pystyy kokeilemaan ja korjaamaan nopeasti, ennen kuin lähdetään isommin liikkeelle, Turunen kertoo.
Taustalla on myös laajempi ruokafilosofia. Turusen mielestä kuluttaja ansaitsee tuoretta, aitoa ruokaa ilman turhaa lisäainekuormaa, ei haaleaa ja pari päivää aiemmin tehtyä annosta, joka on vain jäähdytetty ja uudelleen lämmitetty.
– Liian usein lounaasta tulee “kooma”, verensokeri heittelee ja olo valuu raskaaksi. Toisessa ääripäässä on eineksiä, joiden ainesosaluettelo muistuttaa kemian kirjaa. Meillä kaikilla on oikeus hyvään ja järkihintaiseen ruokaan, Turunen linjaa.
Kuopiolainen mäkilegenda Ari-Pekka Nikkola nostaa Ilkka Herolan ja Minja Korhosen seurattavien kärkeen olympiakatsomoissa
Ulvilan pikkukylässä oli tapana ratkaista päivän tärkeimmät asiat pihapeleissä ja KalPa puolustaja Juuso Ketola oli yleensä mukana, maila kädessä ja vauhti päällä. Lapsuuden lähipiha, jalkapallon ja jääkiekon vuorottelu sekä kavereiden kanssa vietetyt pitkät päivät loivat pohjan sille, millaiseksi pelaajaksi hän kasvoi. Kun perhe muutti Poriin ja Ässien paita puettiin ensimmäistä kertaa päälle, suunta oli selvä: jääkiekko ei ollut vain harrastus, se oli identiteetti.
Liigadebyytistä Sportia vastaan hän muistaa selkeästi innon.
-Ehkä vähän liikaakin nuorta intoa, Ketola kommentoi.
HPK:n paidassa tuli ensimmäinen täysi liigakausi, vaikka loukkaantumiset rikkoivat rytmiä vuodesta toiseen.
-Ei mikään vaiva ole uusinut vaan aina on joku uusi, Ketola naurahtaa.
KalPaan siirtyminen oli harkittu päätös ja ennen kaikkea uusi mahdollisuus. Rehellinen keskustelu loukkaantumishistoriasta ja roolista loi selkeän suuntaviivan, ja Kuopiossa Ketola on päässyt pelaamaan ehjänä.
-Kiitos hyvän fyssaritiimin, joka on pistänyt reenaamaan kunnolla, Ketola kertoo.
Jään ulkopuolella Ketola rentoutuu Luodon saunalla ja avannossa, viettää kesät golfkentillä ja pelaa pickleballia joukkuekavereiden kanssa. Pitkillä bussimatkoilla kuluvat sarjat. Dexteristä on katsottu kaikki ja korttipöydässä haetaan välillä enemmän ja välillä vähemmän onnistuneita taktiikoita.
Kun Ketolalta kysytään, mikä on paras paikka Raumalla, vastaus on täsmällinen ja kertoo kaiken siitä vastakkainasettelusta, joka länsirannikolla elää.
– Se kohta, missä kyltti kertoo, että tästä alkaa Pori, Ketola kertoo.
Walk in -terapia starttaa Iisalmessa: nuorille tukea heti, kun tarve on
Iisalmessa avautuu helmikuussa nuorille matalan kynnyksen walk in -terapia: maksuton keskusteluapu, johon voi tulla ilman ajanvarausta ja halutessaan nimettömänä. Palvelun järjestää Iisalmen seurakunta yhteistyössä Iisalmen kaupungin Ohjaamon kanssa. Toimintamalli on osa kirkon lasten ja nuorten keskuksen valtakunnallista kehittämistä.
– Walk in -terapiassa pääpaino on nimenomaan keskustelussa. Nuori voi tulla minkä tahansa oman asiansa kanssa, pienistä mietteistä isoihin murheisiin, kertoo Iisalmen seurakunnan johtava diakoniviranhaltija Tanja Reinikainen.
Nuorten arjessa näkyvät kuormitus ja mielenterveyden haasteet. Kynnystä halutaan madaltaa niin, että juttelemaan voi tulla jo ennen kuin tilanne kasvaa kriisiksi.
– Aina on parempi, että asiaan tartutaan varhain. Tavoite on, että nuori saa nopeasti aikuisen kanssa keskustelun silloin, kun huoli herää, Iisalmen seurakunnan diakoniviranhaltija Anu Naakka sanoo.
– Toivomme, että ensimmäisestä käynnistä jää kokemus: minua kuultiin, asiani otettiin todesta ja teimme yhdessä suunnitelman siitä, miten edetä, Reinikainen kuvaa.
Käynnit ovat “kerta kerralta” – sama työntekijä ei välttämättä ole aina vastassa, mutta nuori voi tulla uudestaankin.
– Voi käydä useammankin kerran, mutta työntekijä voi vaihtua. Ajattelemme käynti kerrallaan, Reinikainen toteaa.
Diakoniatyössä esiin nousevat taloushuolet, yksinäisyys ja perheiden kertomat arjen tilanteet ja toisinaan myös pitkät jonot muuhun apuun. Walk in -terapia tarjoaa väylän nopeaan keskusteluun.
– Taloushuolet ja yksinäisyys tulevat meillä usein vastaan. Ja joillekin nuorille muun avun saamiseen on jonoa – tämä voi olla nopea tapa saada puhekumppani, Naakka sanoo.
Seurakunta toimii järjestäjänä, mutta walk in -terapia ei ole hengellistä työtä. Työote on ratkaisu- ja voimavarakeskeinen. Malli on valtakunnallinen: lasten ja nuorten keskukselle on myönnetty ESR-kehittämisrahoitusta laajentamiseen, ja palveluiden lisääminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Vuonna 2024 walk in -terapiaa tarjottiin 18 paikkakunnalla ja 30 toimipisteessä, Toimintaa on myös verkossa.
– Tämä on valtakunnallinen toimintamalli, joka laajenee. Tärkeää on, että kynnys on mahdollisimman matala: nuori voi tulla omalla arviollaan, ilman lähetettä, Reinikainen painottaa.
Kuuntele Tanja Reinikaisen ja Anu Naakan haastattelu podcastista.
Pohjois-Savossa ei hätiköidä: näin alueen sijoittajat suhtautuvat markkinamyllerrykseen
Alkuviikon pörssilasku ja myöhempi toipuminen muistuttivat siitä, miten nopeasti markkinat reagoivat poliittiseen epävarmuuteen. Pohjois-Savon Osuuspankin OP Private myyntijohtaja Juho Lappi korostaa, että yksittäinen sijoittaja ei voi kontrolloida uutisvirtaa, mutta oman suunnitelman merkitys korostuu.
– Poliittinen tempoilu ja tullipuheet ruokkivat epävarmuutta, joka viivästyttää kulutusta ja investointeja. Se on negatiivista kasvulle ja yhtiöiden tuloksille sekä näkyy pörsseissä heiluntana, Lappi sanoo.
Huonoihin uutisiin reagoidaan herkästi, mutta markkina hinnoittelee muutokset usein ennen kuin yksittäinen sijoittaja ehtii toimia. Siksi “myöhässä” tehdyt siirrot tulevat kalliiksi.
– Kun uutinen on ulkona, markkinat ovat jo reagoineet. Jos myy paniikissa, realisoi tyypillisesti alempiin hintoihin ja kun käänne tulee, ostaa takaisin kalliimmalla. Viime vuosinakin parhaiten pärjäsivät ne, jotka pitivät kiinni omasta suunnitelmastaan, Lappi muistuttaa.
– Heilunta kuuluu sijoittamiseen. Sijoittajalle maksetaan riskin kantamisesta – siksi salkku pitää mitoittaa niin, että sen heilunta ei vie yöunia, Lappi toteaa.
Markkinamyllerryksissä yhteydenottoja pankkiin tulee aina, mutta sijoittamisen perusasiat ovat yhä useammalle tutut. Pitkän aikavälin ajattelu on vahvistunut, vaikka talouden epävarmuus on lisännyt myös “puskurin” kasvattamista tileille.
– Pohjoissavolaiset ovat oppineet välttämään hätiköityä liikehdintää. Toisaalta epävarmoina aikoina kasvatetaan tilivaroja ja kulutusta karsitaan. Samalla ymmärretään inflaation vaikutus, sukanvarressa rahan arvo ei kasva, joten osa varoista ohjataan tuottavampiin kohteisiin, Lappi kertoo.
Lapin ydinviesti on, että sijoitussuunnitelmasta pidetään kiinni. Hintaheiluntaa tulee, mutta sen varaan ei kannata rakentaa päätöksiä. Hajautus maantieteellisesti ja eri omaisuuslajeihin pysyy kantavana teemana
– Uskomme, että tuloskasvuodotukset tälle vuodelle ovat kohtuullisen hyviä, vaikka poliittista epävarmuutta on. Sijoittajalle se voi tarkoittaa hyviä tuottoja, kunhan hajautus ja riskitaso ovat kohdillaan, Lappi arvioi.
Ajoituksen arvoa liioitellaan helposti. Lapin neuvo aloittelevalle sijoittajalle on selkeä.
– Paras aloituspäivä oli eilen, seuraavaksi paras on tänään. Kuukausisäästäminen, myös lapselle, kerryttää tuottoa vuosien varrella. Jos käteistä on kertynyt enemmän, tee ensin suunnitelma: paljonko tarvitset 1–3 vuoden sisällä ja paljonko voi ohjata tuottavampiin kohteisiin. Asiantuntija ja aktiivisesti hoidetut rahastot helpottavat hajautuspäätöksiä, Lappi neuvoo.
Kirja voittaa kiireen – kuopiolaiset hakevat kirjastosta rauhaa ja yhdessäoloa
Kuopion kaupunginkirjasto rikkoi viime vuonna lainausennätykset jo toista vuotta peräkkäin: lainoja kertyi noin 2,5 miljoonaa, ja erityisesti lasten ja nuorten lukeminen kasvoi selvästi. Mitä se kertoo ajastamme? Kirjastotoimenjohtaja Päivi Savinaisen mukaan taustalla on useita tekijöitä ja niissä kuuluu sekä huoli lukutaidosta että arjen toive rauhasta.
– Lukemisen huolipuhetta on ollut pitkään, ja sen rinnalla on korostettu lukemisen merkitystä. Ehkä tämä on herättänyt aikuisia ja perheitä, lukeminen on tärkeä taito – ja sen eteen myös toimitaan, Savinainen pohtii.
Savinaisen mielestä aikuisten oma esimerkki näkyy jo kotien arjessa. Talouden kiristyessä maksuton kirjasto vetää, ja samalla kirjastot ovat muuntuneet monipuolisiksi kohtaamispaikoiksi.
– Esimerkillä on valtava voima: jos vanhemmat lukevat iltaisin, tapa tarttuu nopeasti lapsiin. Kun monella on talous tiukalla, maksuttomat palvelut houkuttavat. Suomessa ja Pohjoismaissa kirjastot ovat muuttuneet monipuolisiksi, sekin selittää kasvua, Savinainen kertoo.
Lainausluvut kertovat Savinaisen mukaan aidosta lukemisen kasvusta, mutta kirjastoon tullaan myös tapaamaan ihmisiä, osallistumaan tapahtumiin ja vähentämään yksinäisyyttä. Lapsiperheiltä on tullut kiitosta erityisesti maksuttomista tilaisuuksista, jotka rakentavat arkeen myönteistä rytmiä.
– Lukemisen lisäksi kirjasto on paikka, jossa voi tehdä samaa kuin muutkin – ja jo se vähentää yksinäisyyden tunnetta. Tapahtumista on tullut paljon kiitosta, maksuttomat perhetapahtumat koetaan tärkeiksi arjen voimavaroiksi, Savinainen sanoo.
Kuopiossa on tehty kunnianhimoista lukutaitotyötä varhaiskasvatuksesta neuvolaan ja kouluihin. Yhteistyö näkyy konkreettisesti satutunneissa, kirjavinkkauksissa, aineistoesittelyissä sekä lukuhaasteissa ja lukudiplomeissa. Viimeisimpänä julkaistiin lukukoira Valman oma lukudiplomi. Lisäksi kirjastoautojen lainaus kasvoi vuonna 2025 voimakkaasti, kun palvelu vietiin suoraan päiväkotien, koulujen ja iltapysäkkien äärelle.
– Olemme pohtineet tarkasti, että jokaiselle asiakasryhmälle olisi tarjontaa. Lukuhaasteet ja lukudiplomit ovat olleet avainasemassa, ja uusi Valman lukudiplomi täydentää kokonaisuutta. Kirjastoautot tuovat palvelun aivan ihmisten lähelle, niiden lainaus kasvoi selvästi, Savinainen kertoo
Sähköinen lukeminen on nousussa: e-kirjaston lainaus on tuplaantunut, ja verkkoasiointi kasvaa. Savinaisen mielestä tämä ei ole uhka, vaan osa samaa lukemisen ekosysteemiä. Kuopio on liittynyt kuntien yhteiseen e-kirjastoon, jonka kautta Kuopion lisäksi myös Kaavin ja Tuusniemen asukkaat saavat käyttöönsä valtakunnallisen aineiston. Palvelu on kehittynyt nopeasti, ensimmäistä täyttä toimintavuottaan viettänyt e-kirjasto kasvatti lainojaan selvästi.
– Kaikki lukeminen on hyvästä. E-kirjasto täydentää tarjontaa ja tavoittaa ihmisiä tilanteissa, joissa painettu kirja ei ole käsillä. Yhteinen e-kirjasto on laajentanut valikoimaa tuntuvasti, Savinainen kommentoi.
Nopeiden some-syötteiden maailmassa kirja tarjoaa hengähdyksen. Savinaisen mukaan lukeminen antaa luvan rauhoittua, ja pitkä, tarinallinen uppoutuminen synnyttää toisenlaisen kokemuksen kuin puhelimen jatkuva reagointi.
– Ehkä nyt alkaa näkyä, mitä runsas somen käyttö tekee mielelle: koko ajan pitää reagoida. Kirjan kanssa saa olla rauhassa. Tarinat tempaavat mukaansa ja se uppoutuminen tekee aivan toisenlaisen tunnelman kuin jatkuva selailu, Savinainen sanoo.
Kuuntele podcastista lisää.
Pohjois-Savon suosikkikoirat eivät ole samoja kuin muualla Suomessa
Pohjois-Savossa koirista puhuessa ei voi ohittaa metsästystä. Maakunnan suosituimpien rotujen kärkikolmikossa labradorinnoutajan rinnalla kulkevat suoraan eräperinteeseen kytkeytyvät suomenajokoira ja jämtlanninpystykorva. Se kertoo siitä, millaiseen arkeen ja harrastuksiin koirat täällä istutetaan.
– On ihan selvästi nähtävissä, että metsästyskulttuuri vaikuttaa rekisteröinteihin. Kun suomenajokoira ja jämtlanninpystykorva ovat heti kärjen tuntumassa, se kertoo harrastuskoirista, joiden kanssa oikeasti touhutaan, sanoo Kennelliiton toiminnanjohtaja Pirjo Onza.
Vaikka labradori on koko Suomessa kestosuosikki, Pohjois-Savossa kärjen painotus poikkeaa valtakunnallisesta: täällä kotimaiset ja metsästyskäyttöön perinteisesti jalostetut rodut korostuvat. Onzan mukaan tämä ero on luonteva, kun katsotaan maakunnan arkea.
– Labradori ja kultainennoutaja ovat peruskäyttötarkoitukseltaan metsästyskoiria, mutta se, että juuri suomenajokoira ja ‘jämti’ ovat heti kärkisijoilla, kuvastaa alueen harrastusrakennetta.
Viime vuosien rekisteröintiluvuissa näkyy myös koko maata koskeva hengähdystauko. Koronavuosina koirien kysyntä oli poikkeuksellisen kovaa; nyt tahti on tasaantunut.
– Rekisteröintimäärät ovat pudonneet huippuvuosista. Ilmiö on nähty muuallakin Pohjoismaissa, Onza kuvaa.
Hänen mukaansa taustalla on arjen normalisoituminen, mutta myös talouden realiteetit:
– Korona-aikana moni hankki koiran tarpeeseen, ja sen jälkeen seuraava hankinta voi olla vuosien päässä. Lisäksi kustannustaso ja eläinlääkärikulut ovat nousseet, sekin hillitsee uusien koirien hankintaa.
Pohjois-Savon sisällä eroja löytyy kaupungeittain. Kuopiossa perhekoirien klassikot pitävät pintansa, Iisalmessa korostuu metsästyslinja, ja Varkaudessa beagle nousee paikalliseksi erikoisuudeksi. Näissä poikkeamissa Onzan mielestä näkyvät arjen konkreettiset valinnat: ympäristö, harrastusmahdollisuudet ja yhteisöt.
– Asuinympäristö ja se, millaisia seuroja ja lajeja on lähellä, ohjaavat rodunvalintaa, hän sanoo.
Kotimaisilla roduilla on Onzan mukaan erityinen paikka. Niiden suosio maakunnissa, kuten Pohjois-Savossa, ylläpitää elinvoimaa.
– On hienoa, että suomalaiset arvostavat omia rotujaan. Eihän niiden elinvoimaa kukaan muu voi pitää yllä kuin me itse, hän painottaa.
Kristjan Kombe on korttipöydässä ja kulmassa sama mies: “Virolaista ei kuseteta”
KalPan hyökkääjä Kristjan Kombe tunnetaan kaukalossa suoraviivaisena ja periksiantamattomana pelaajana, mutta pelaajakorttihaastattelussa esiin nousee rauhallinen ja harkitseva persoona. Saarenmaalta lähtenyt kiekkopolku on kulkenut Viron ja Etelä-Suomen kautta Kuopioon, eikä matka ole ollut aivan tavanomainen.
Jääkiekko syttyi Tampereen seudulla kavereiden innoittamana.
-Kavereilla oli jo kiekkoa ja alkoi tulla tylsää. Kysyin, että pääsisinkö itsekin testaamaan ja siihen se rakastuminen sitten jäi, Kombe kertoo. Muita lajeja ei oikeastaan ollut vaihtoehtona.
HPK:n junioriputken ja liigadebyytin jälkeen tie vei Jokereihin ja Mestikseen Joensuuhun, josta Kombe otti ison kehitysloikan. Samalla rinnalla kulki Viron maajoukkue, jossa hän on ollut tärkeässä roolissa.
-Viron jääkiekko menee koko ajan eteenpäin. Sen näkee viiden vuoden kehityksessä, Kombe sanoo ja puhuu tavoitteista maltillisesti, askel kerrallaan.
Kuopioon siirtyminen mestarijoukkueeseen oli iso harppaus, ja viime kevään pudotuspelit jäivät erityisesti mieleen.
-Paras muisto on se viimeinen peli. Kun kausi loppui ja pystyi vihdoin rentoutumaan, Kombe kuvaa.
Tämän kauden alkuun tullut loukkaantuminen oli uran ensimmäinen isompi vastoinkäyminen, mutta Kombe käänsi sen voimavaraksi.
-Kun pääsi hallille ja näki jätkät, se auttoi. Uusi päivä alkoi aina, hän kertoo.
Kaukalon ulkopuolella Kombe viihtyy yllättävän arkisissa merkeissä. Kuopiossa vapaa-aika kuluu Free Timessa dartsia heittäen, koiran kanssa lenkillä ja pleikkarin ääressä. Joukkueen bussimatkoilla hänet löytää korttipöydästä, eikä itseluottamus sieltäkään puutu.
-Minä dominoin. Se on mentaalipeli, virolaista ei kuseteta, Kombe virnistää.
Kuuntele koko Pelaajakorttihaastattelu podcastista.
Vuoden kuopiolainen Ismo Apell ei vierasta riskejä eikä äkkipäätöksiä
Viikkosavon perinteinen Vuoden kuopiolainen -äänestys toi tänä vuonna murskavoiton Ismo Apellille. Ääniä kertyi lähes 900, ja tunnustus osui suoraan tunteisiin.
– Kyllähän se itku pääsi. Ensin naurettiin ja sitten itkettiin. Tällainen huomio tuntui lämpimältä halaukselta ja samalla potkulta eteenpäin, Apell kuvailee hetkeä, jolloin tieto voitosta tuli.
Kuopiolaisille Apell on tullut tutuksi monessa roolissa: yrittäjänä, näyttelijänä, teatterintekijänä ja laivaprojektien parissa. Äänestyksen perusteluissa nousi esiin erityisesti hänen periksiantamattomuutensa, ominaisuus, jonka hän tunnistaa itsekin.
– Jos koen vääryyttä, en osaa vain luovuttaa. Mutta mikään ei synny yksin. Minulla on ympärillä huippuammattilaisia, joiden ansiosta moni vaikeakin projekti on pysynyt kasassa, hän sanoo.
Apellin polku näyttelijäksi alkoi sattuman kautta Kiuruvedellä. Nuorena hänelle tarjottiin vakituista työpaikkaa ja yrittäjän uraa, mutta yhden yön miettimisen jälkeen suunta vaihtui kansanopistoon ja sitä kautta teatteriin.
– Jos en olisi tarttunut siihen hetkeen, elämä olisi mennyt aivan toista reittiä, hän pohtii.
Elämään on mahtunut monia äkkipäätöksiä: muuttoja, alanvaihtoja, yritystoimintaa ja jopa ura sisävesilaivan kapteenina. Apell ei vierasta kokeiluja, mutta kutsuu itseään ennemmin uteliaaksi kuin hullunrohkeaksi.
– Rohkeus on hyvä asia, kun sitä ohjaa järki. Uteliaisuus on vienyt minua elämän aikana eteenpäin, hän toteaa.
Nopea päätös toi Apellin myös Kuopioon. Kaupunki on jäänyt pysyvästi sydämeen.
– Kuopio on sopivan iso ja sopivan pieni. Kallavesi, luisteluradat ja luonto ovat ihan vieressä. Olen oikeasti rakastunut tähän paikkaan, hän sanoo.
Vapaa-aika ja työ kietoutuvat yhteen, mutta ympäristö auttaa jaksamaan. Järvimaisemat ja liikkumisen helppous ovat Apellille tärkeitä arjen vastapainoja.
Vaikka Vuoden kuopiolainen -titteli on merkittävä tunnustus, katse on jo eteenpäin. Tunnustus tuntuu ennen kaikkea kiitokselta yhteisöltä, jonka osa hän on.
– Hirveän suuri merkitys tällä on. Kiitos kaikille, kesällä nähdään uusissa kuvioissa, Vuoden kuopiolainen Ismo Apell sanoo.
Kuuntele lisää podcastista.
Kulttuuri kiertää Pohjois-Savon kyliä – taidetta viedään sinne, missä sitä kaivataan
Pohjois-Savossa käynnissä oleva hanke tuo kulttuurin ja taiteen lähemmäksi ikäihmisiä. Hyvinvointi ja kulttuurista ikäihmisille Pohjois-Savoon -hanke järjestää vuoden aikana yli 70 kulttuuri- ja taidetilaisuutta eri puolilla maakuntaa.
Hanketta hallinnoi Pohjois-Savon hyvinvointialue, ja sen rahoitus tulee sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen määrärahasta.
Projektiasiantuntija Mari Väätänen kertoo, että hankkeen taustalla on tarve lisätä ikäihmisten hyvinvointia ja osallisuutta.
– Väestö ikääntyy, ja yksinäisyys sekä mielenterveyden haasteet lisääntyvät. Kulttuurilla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia fyysiseen terveyteen, mielialaan ja elämänlaatuun, Väätänen sanoo.
Taide ja kulttuuri voivat laskea stressiä, verenpainetta ja vahvistaa itsetuntoa – jopa lisätä mielihyvähormonien määrää.
Hankkeen tavoitteena on tavoittaa myös ne ikäihmiset, joilla on esteitä osallistua kulttuuritapahtumiin.
– Edistämme etsivän kulttuurisen vanhustyön mallia ja laajennamme kulttuuriluotsitoimintaa. Luotsi on vapaaehtoinen, joka lähtee kaveriksi tapahtumaan – se madaltaa kynnystä osallistua, Väätänen kertoo.
Yhteistyötä tehdään kaikkien 19 kunnan kanssa sekä taidetoimijoiden, kuten Lastun ja Tanssiteatteri Minimin, kanssa.
Vuoden aikana luvassa on yli 70 tilaisuutta: musiikkia, oopperaa, runoutta, teatteria ja valokuvataidetta.
– Tavoitteena on tarjota ikäystävällisiä kulttuuritapahtumia ja matalan kynnyksen ystäväklubeja, joissa taiteilijat vetävät ryhmätoimintoja, Väätänen kertoo.
Ensimmäinen tapahtuma on soiva luento Iisalmessa perjantaina 16.1., jossa Duo Petra ja Riitta yhdistävät musiikin ja hyvinvoinnin.
Hankkeen viesti on selvä: kulttuuri ei ole vain harvojen etuoikeus.
– Me haluamme varmistaa, että myös ne, joille kulttuuri ei ole entuudestaan tuttua, pääsevät mukaan, Väätänen painottaa.
Kuuntele podcastista lisää.
Pilkkireissuja ja värityskirjoja – Härski Hartikainen yllättää harrastuksillaan
Kun Teemu Hartikainen palasi KalPaan 15 vuoden tauon jälkeen, odotukset olivat kovat. Pelaajakorttihaastattelussa hän kertoo, miten paluu sytytti uuden kipinän:
-Hemmetin siistiä pelata täysille katsomoille ja nähdä nuorten kehittyvän, Hartikainen sanoo.
Mutta mitä tapahtuu, kun pelipaita riisutaan? Hartikainen hakee rauhaa luonnosta ja vauhtia pallopeleistä. Kalastus on intohimo – ja saaliit ikimuistoisia:
-Kanadassa sain 14 kilon lohen. Aurinko paistoi, hetki, jonka muistan loppuelämäni, hän kertoo.
Suomen vesiltä nousee taimenia, ja kesäisin ohjelmassa on tennis, padel ja maastopyöräily. Talvella arki pyörii perheen ympärillä. Pilkkireissuja, leffailtoja ja jopa värityskirjoja tyttären kanssa.
Ruoka on Hartikaiselle intohimo, ja täydellinen menu syntyy omista saaliista: kuhaa alkupalaksi, pääruoaksi sorsaa ja peuraa, rantasauna kruunaa illan.
Ja jos illallispöytään saisi kutsua kenet tahansa?
-Lionel Messi. Haluaisin jutella hänen kanssaan. Arvostan Messin uraa todella paljon, Hartikainen paljastaa.
Kuuntele koko pelaajakorttihaastattelu ja sukella Teemu Hartikaisen maailmaan, täysistä katsomoista kalavesille ja rantasaunaan.
KalPan Pelaajakorttihaastattelut on uusi ohjelma, jossa syvennytään jokaiseen KalPa-pelaajaan kauden mittaan numerojärjestyksessä. Uusi jakso kuullaan jokaisessa KalPan vieraspelien Savon Aaltojen It’s Hockey Time -lähetyksen ennakkolähetyksessä.
Leuto alkutalvi ja perään kovat pakkaset – miten erikoinen Pohjois-Savon talvi vaikuttaa lintuihin?
Pohjois-Savon talvi alkoi poikkeuksellisissa merkeissä. Marras- ja joulukuussa sää oli leuto ja lähes lumeton, mutta vuodenvaihteen jälkeen pakkanen kiristyi paikoin lähes 30 asteeseen ja lunta kertyi 10–20 senttiä. Sään nopea vaihtelu vaikuttaa suoraan lintujen selviytymiseen.
– Mitä kylmempää on, sitä enemmän ravintoa tarvitaan, että linnut pärjäävät, kertoo Lintuyhdistys Kuikan puheenjohtaja Eelis Rissanen.
Leuto alkutalvi tarjosi linnuille luonnonravintoa, mutta pakkasjakso verottaa erityisesti hyönteissyöjiä, kuten hippiäisiä ja puukiipijää.
Viime vuosina Pohjois-Savossa on nähty muutoksia talvehtivien lajien määrässä. Peippo ja mustarastas ovat esimerkkejä lajeista, jotka jäävät nykyään talvehtimaan yhä useammin. Etelä-Suomessa mustarastaita näkee talvella runsaasti, mutta nyt myös Pohjois-Savossa niiden määrä on kasvanut selvästi.
Ruokintapaikkojen merkitys vaihtelee ympäristön mukaan. Kaupungeissa ruokinnat ovat yleensä pienimuotoisia, kun taas maaseudulla ne voivat olla laajempia kokonaisuuksia.
– Maaseudulla yksittäisen ruokintapaikan loppuminen voi olla linnuille kohtalokasta, kun vaihtoehtoja on vähän, Rissanen sanoo.
Kaupungeissa ruokintoja on tiheämmin, joten yhden ruokinnan loppuminen ei ole yhtä dramaattista.
Myös lajisto eroaa. Maaseudulla ruokintapaikoilla vierailee pääasiassa pikkulintuja, kun taas kaupungeissa voi nähdä kesykyyhkyjä ja varislintuja, joiden poissa pitäminen vaatii ruokintapaikan rakenteen miettimistä.
Jos lintulauta puuttuu, sen voi laittaa myös keskellä talvea.
– Linnut eivät enää liiku yhtä aktiivisesti, joten ruokinnan löytyminen voi kestää, mutta pienikin kävijämäärä tuo iloa, Rissanen vinkkaa.
Lintujen ruokinta ei ole vain linnuille tärkeää. Monille se on henkireikä talvella.
– Se on terapeuttista, vähän kuin katsoisi omaa luonto-ohjelmaa ikkunasta, Rissanen kuvailee.
“Kissa vei kielen ja lähetys katkaistiin” – Lasse Lappalaisen legendaarinen hetki
KalPan puolustaja Lasse Lappalainen on yltänyt rullakiekossa pitkälle: tilillä on vuoden rullakiekkoilija -palkinto MM-turnauksen jälkeen sekä kaksi MM-hopeaa (2015, 2017) ja yksi pronssi (2012).
Lappalainen naurahtaa myös eräälle uransa legendaarisimmista klipeistä. Suoran lähetyksen englanninkieliselle haastattelulle, joka päättyi, kuten Lappalainen sanoo, siihen että “kissa vei kielen ja lähetys katkaistiin.”
Kun puhe kääntyy Kuopion parhaisiin paikkoihin, Lappalainen ei epäröi. Kesäisin Kallavesi on paikka, jossa askel kevenee ja mieli rauhoittuu.
-Kesällä Kallavesi laittaa sielulle lämmön. Jos pääsee lyömään virveliä ja liplattelemaan, se on todella rentouttavaa, hän toteaa.
Kalareissuja kertyy nykyrytmissä vain harvakseltaan, mutta juuri siksi ne tuntuvat entistäkin merkityksellisemmiltä.
Arki rytmittyy kolmesta lapsesta ja ottelukaudesta. Lappalainen puhuu perhe-elämästä rehellisesti ja lämpimästi: yllätyksiä tulee, ja niihin sopeudutaan.
-Alku oli shokki, mutta kaikkeen tottuu. Pelipäivän aamu ei aina ole rauhallinen, joskus tulee yllätyksiä ja ollaan hereillä hyvissä ajoin, hän kuvaa.
Vapaahetkinä hän hakee liikettä ja lepoa lajeista, jotka tukevat pelikuntoa: hiihto vie Puijon maisemiin, ja lasten kanssa suunta on mäkeen, mieluummin pikkurinteisiin kuin huipuille.
Joukkueen sisäisissä tennispeleissä kilpailuvietti on hengissä.
-Klementti on kova, ja Okanyn pelityyli on erittäin ärsyttävä, paljon alakierrettä ja tempon hidastamista, Lappalainen sanoo pilke silmäkulmassa.
Kuuntele koko pelaajakorttihaastattelu ja sukella Lappalaisen arkeen Kallaveden rannoilta keittiön ääreen.
Luonnonarvokauppa tuo uutta ansaintaa ja vastuullisuutta – Pielavedellä pilotoidaan uutta tapaa rahoittaa luontotoimia
Luontokato etenee, ja EU:n ennallistamisasetus lisää painetta rahoittaa luontotoimia. Pohjois-Savossa Pielavedellä käynnissä oleva pilottihanke tarjoaa konkreettisen ratkaisun: luonnonarvokauppa, jossa yritykset ostavat luontoarvoja ja maanomistajat tuottavat niitä. Hanketta koordinoi Tapio-palvelut Oy, ja mukana ovat S-ryhmä ostajana, Finsilva maanomistajana sekä Lähi-Tapiola kehityskumppanina.
Tapio-palveluiden kehitys- ja vastuullisuusjohtaja Hanna-Leena Tevä kertoo, että kyse ei ole perinteisestä kompensaatiomallista, jossa luontohaittaa hyvitetään. – Tässä hankkeessa pilotoidaan luonnonarvohehtaarien tuotantoprosessia ilman suoraa kompensaatiotarkoitusta. Lainsäädäntö on valmisteilla, jotta luonnonsuojelulakia voisi käyttää myös tämän tyyppisiin luontotekoihin, Tevä selventää. Pilottialue on noin 12 hehtaarin entinen avosuo, joka ojitettiin 1960-luvulla. Suot ovat ennallistamisen kannalta keskeisiä kohteita Suomessa.
– Suolla on verrattain pieni metsätaloudellinen arvo, joten menetys on vähäinen. Tällaiset alueet ovat optimaalisia ennallistettavia, Tevä kertoo.
Käytännössä ennallistaminen tarkoittaa vesitasapainon palauttamista tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa, joka on kasvanut kuivuneelle alueelle. Luonnonarvokauppa tarjoaa uuden ansaintamallin metsätalouden rinnalle.
– Maanomistajille tämä tuo mahdollisuuden hyödyntää luontoarvoja. Yrityksille se tukee vastuullisuustyötä ja luontoystävällisiä päätöksiä, Tevä sanoo.
Markkina on vielä alkuvaiheessa, mutta tavoitteena on laajentuminen ja valtavirtaistuminen, jolloin myös yksityiset metsänomistajat voivat osallistua.
Pilottihankkeen tarkoitus on testata ketjua, jossa luontoarvoja tuotetaan ilman kompensoitavaa hanketta.
– Selvitämme, mitä prosessi vaatii eri toimijoilta ja mitä se mahdollistaa. Testaamme myös käytettyä aikaa ja varmennepisteitä, Tevä kertoo.
Odotukset ovat korkealla: luonnonarvokaupasta toivotaan tulevaisuudessa arkipäivää.
Talvi ei ole entisensä – ilmastonmuutos näkyy Finland Ice Marathonin valmisteluissa
Kallavedellä rakentuu parhaillaan talven odotetuin luistelurata. Finland Ice Marathonin ratamestari Kai Aho vetää työtä, jossa säätila, jäätyvän veden fysiikka ja käytännön logistiikka kietoutuvat toisiinsa. Tavoite on selkeä: turvallinen ja kestävä jäärata, joka kantaa tapahtuman massat ja ilahduttaa kuopiolaisia koko talven. Tänä talvena Kallavesi jäätyi vasta vuodenvaihteen tienoilla. Aho pitää myöhäistä jäätymistä ratamestarin näkökulmasta lähes toivottavana.
– Mitä aikaisemmin Kallavesi jäätyy, sitä enemmän sen päälle kertyy lunta, sohjoa ja vettä. Kaikkea, mitä emme toivo. Nyt tilanne on meille suotuisa, Aho sanoo.
Alkutalvesta mitattiin noin kymmenen senttiä teräsjäätä sataman ja Rönön sillan tuntumassa. Työjärjestys on tiukka: huoltotiet ensin, jotta koneet ja miehistö ylipäätään pääsevät jäälle. Sataman alueella tavoite on vähintään 50 senttiä jäänpaksuutta.
– Luonto ei anna enää niin paljon pakkasta, että viisikymppiä tulisi itsestään. Paksuutta kasvatetaan käsipumpuilla kerros kerrokselta, Aho kuvaa.
Paksuuden kasvattaminen vaatii alkuun kovaa pakkasta, mutta sen jälkeen liika on kirjaimellisesti rikkovaa.
– Kun kolmekymppiä on kasassa, viisi astetta riittää, sillä kova pakkanen alkaa halkoa jäätä, Aho muistuttaa.
Sään vaihtelunäkyy arjessa konkreettisesti. Illalla valmiiksi saatu rata voi olla aamulla täynnä yllätyksiä, joihin on varauduttava suunnitelmilla A, B, C ja D.
Ilmastonmuutos on Kallavedellä totta. Ahon mukaan luistelukausi on lyhentynyt noin kuukaudella. Järvet jäätyvät myöhemmin, kevätaurinko syö jäätä aikaisemmin ja pitkät pakkasjaksot ovat harvinaistuneet. Samalla sateet, olivat ne lunta, räntää tai vettä, lisäävät työtä.
– Työmäärä kasvaa, kun lunta ja vettä sataa enemmän. Luistelukausi on lyhentynyt niin alku- kuin loppupäästä, Aho tiivistää.
Turvallisuus on jääradan rakentamisen ydin. Aiemmin jää kairattiin 50 metrin välein, koko päivä kului reikiä tehdessä ja rakenteita tunnustellessa. Nyt käytössä on Savonia-ammattikorkeakoulun kanssa kehitetty jääskanneri, jonka syntyyn liittyy sekä tarve että kekseliäisyys.
– Kanadasta löytyi valmis malli, mutta se ei sopinut meille. Savonian kanssa lähdettiin kehittämään omaa ratkaisua, ja nyt skanneri mittaa vahvan jään paksuuden ja kerrokset 20 minuutissa, Aho kertoo.
Skanneri tuottaa tiheää dataa jään rakenteesta senttisentiltä. Tulkinta vaatii osaamista, ja käyttöliittymää hiotaan yhä helpommin luettavaksi, mutta hyöty on jo nyt selvä, työturvallisuus paranee merkittävästi ja tehokkuus moninkertaistuu.
Reittiä haetaan parhaillaan myös Kuopiolahteen. Lahden pohjukka jäätyy varhain, mutta kerää tuulen ajamana lunta, mikä tarkoittaa usein ohutta jäätä ja lisätyötä ennen kuin pituutta voidaan kasvattaa jopa 7,5 kilometriin. Lopullinen linjaus tehdään mittausten ja sään perusteella, turvallisuus edellä.
Ratamestarin työ ei aina jätä mieleen yksittäistä “neronleimausta”. Sen sijaan palkinto on joka talvi sama.
– Kun näen viikonloppuna tuhansia ihmisiä luistelemassa radalla, jonka eteen on tehty töitä se on se lämmin hetki. Silloin tietää, että tämä työ kannattaa, Aho hymyilee.
Lopullinen reitti ja jään tilanne elävät sään mukana. Kuopion talven luistelukausi rakennetaan nyt sentti kerrallaan käsin ja datalla, mutta lopulta luonnon ehdoilla.
Kuuntele Kai Ahon haastattelu kokonaan niin kuulet miten jääskanneri toimii käytännössä, millaisia yöllisiä yllätyksiä rata kohtaa ja kuinka reitti lopulta päätetään.
Banaanilaatikosta kauppiaaksi – Roope Hyttinen aloittaa kahden K-Marketin kauppiaana Kuopiossa
Helmikuun alussa Kuopioon saadaan uusi kauppias, kun Roope Hyttinen aloittaa uransa kahden K-Marketin vetäjänä: Pihlajalaaksossa ja Särkilahdessa.
Hän on sukunsa neljäs kauppias, ja kaupan maailma on ollut läsnä lapsuudesta asti Niin tiiviisti, että päiväunet saattoi tulla otetuksi banaanilaatikossa.
Hyttinen ei peittele sitä, että ala vei mennessään jo varhain.
–Kyllä se veri veti kaupan alalle heti. Lopetin koulun ja menin isälle töihin 16-vuotiaana, Hyttinen kertoo.
Nyt hän on toteuttamassa tavoitetta, jonka asetti itselleen vuosia sitten, oma kauppa ennen kolmekymppisiä.
Kauppojen ilme ja tunnelma ovat Hyttiselle tärkeitä.
–Haluan, että asiakkaalla on tunne kuin kotiin tulisi, hyvällä lupsakalla savolaisella palvelulla, Hyttinen toteaa.
Siisteys, tuoreus ja asiakasläheisyys muodostavat hänen liikeideansa kulmakivet.
Hyttinen antaa myös vinkin kaupanalalle tai kauppiaiksi haluaville nuorille.
–Maltti on näissä asioissa valttia, hankkikaa kokemusta ennen isoja päätöksiä, hän kertoo.
Haastattelussa Hyttinen kertoo, millaisia tavoitteita hänellä on ja miksi kahden kaupan pyörittäminen on sekä haaste että mahdollisuus. Kuuntele koko tarina ja tutustu nuoreen kauppiaaseen, joka uskoo perinteen ja intohimon voimaan.
Kuuntele koko haastattelu podcastista
Golfia, Love Islandia ja Liiga-maaleja – kuka on Konsta Kapanen kaukalon ulkopuolella?
KalPan hyökkääjä Konsta Kapanen on elänyt kiekkounelmaa lapsuudesta asti. Saaristokaupungin ja Jynkän maisemista ponnistanut 22-vuotias kertoo pelaajakorttihaastattelussa, miten jääkiekko vei mennessään jo varhaisessa vaiheessa eikä vaihtoehtoja juuri ollut.
-Kun kasvaa ympäristössä, jossa näkee vain mailoja ja kaukaloita, niin aika suurella todennäköisyydellä tässä pisteessä ollaan, Kapanen naurahtaa.
Haastattelussa käydään läpi junnuvuodet serkkupoika Oliver Kapasen rinnalla, liigadebyytti Mikkelissä ja uran ensimmäinen maali Nordiksella – voittomaali, joka meni vielä videotarkistukseen.
-Jos se olisi viety pois, niin kyllä kyynel olisi tullut, hän muistelee.
Tämän kauden osalta Kapanen on ollut yksi KalPan syksyn valopilkuista. Rooli on kasvanut, pisteitä syntyy ja nopeus on noussut uudelle tasolle. Taustalla on kova kesätyö.
-Painotin nopeuteen ja kiekolliseen taitoon. Halusin jalostaa vahvuuksia ja saada itseluottamusta, että pystyn tekemään maaleja myös Liigassa, hän kertoo.
Haastattelussa paljastuu myös Kapasen vapaa-ajan puuhat: golf on kesän ykkösharrastus, ja bussimatkoilla viihdykkeinä toimivat musiikki ja sarjat Love Islandista Petollisiin. Entä jos Eurojackpot osuisi kohdalle?
Kuka istuisi Kapasen unelmien illallispöydässä? Wayne Gretzky vai Aleksandr Ovetshkin? Vastaus löytyy koko haastattelusta. Kuuntele podcastista!
Joulu kerran vuodessa – siksi ostoskoriin halutaan parasta
Joulu on kauppiaalle vuoden vilkkain sesonki, mutta mitä me savolaiset oikeasti ostamme? K-Citymarket Kolmisopin kauppias Topi Miettinen kertoo, että perinteet pitävät yhä vahvasti pintansa, vaikka uusia tuulia näkyy.
– Joulu on hyvin perinteinen ruokasesonki. Sienisalaatit, laatikot, kinkut ja kalat kuuluvat edelleen ostoskoriin, Miettinen kertoo
Silti ostoskorissa tapahtuu muutoksia. Tarjoukset houkuttelevat, mutta jouluna moni haluaa satsata.
– Vaikka tarjoustuotteet ovat suosittuja, jouluun halutaan panostaa. Premium-tuotteetkin tekevät kauppansa, Miettinen kommentoi.
Ja vaikka kinkku on edelleen kunkku, vegaaniset vaihtoehdot nostavat päätään.
– Vegaaniset tuotteet, kuten kaurapuuro ja vegesienisalaatti, ovat jo monen joulussa mukana, Miettinen sanoo.
Milloin kauppias itse rauhoittuu joulunviettoon? Entä mikä erikoinen tuote nousi tänä vuonna trendiksi? Kuuntele koko haastattelu podcastista!
Itä-Suomen yliopiston tutkimus: “Kierrätyslahjoja motivoi hinta, ekologisuus ja aarteen metsästys”
Joulu lähestyy, ja lahjahankinnat pyörivät monen mielessä. Yhä useampi harkitsee kierrätyslahjaa – mutta mitä tutkimus kertoo tästä ilmiöstä? Itä-Suomen yliopiston selvityksen mukaan kierrätyslahjojen ostaminen ei ole hetken mielijohde, vaan harkittu valinta.
Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Heli Hallikainen kertoo, että motiivit ovat monipuolisia.
– Kierrätyslahjoja motivoi reilu hinta, ekologiset syyt ja aarteen metsästys. Se ilo, kun löytää jotakin uniikkia, mitä ei uutena saa, Hallikainen kertoo.
Tutkimus paljastaa myös, että ostaminen ei ole impulssiostos.
– Jos henkilö aikoo ostaa kierrätetyn joululahjan, aikomus yleensä realisoituu todelliseen käyttäytymiseen, Hallikainen mainitsee,
Mutta miksi kaikki eivät innostu?
– Suurin este on pelko siitä, ettei lahjan saaja hyväksy käytettyä tuotetta. Lähipiirissä tämä on helpompaa, mutta kaukaisemmille tuttaville vaikeampaa.
Kuuntele podcastista millaisia uusia liiketoimintamalleja kaupat voisivat kehittää käytettyjen tuotteiden myyntiin ja pohditaan, onko kierrätyslahjoista tulossa valtavirtaa vai jäävätkö ne marginaaliin. Lopuksi Heli antaa käytännön vinkit niille, jotka haluavat kokeilla kierrätyslahjaa jo tänä jouluna.
”En olisi uskonut kutsuvani tätä kotipaikakseni” – Stefanos Lekkas kertoo, miksi Savon sydän tuntuu kodilta
Miltä tuntuu vaihtaa Chicagon esikaupunki Kuopioon ja kutsua Savon sydäntä kodiksi? KalPa maalivahti Stefanos Lekkas kertoo pelaajakorttihaastattelussa avoimesti matkasta NCAA-kaukaloista NHL-kutsuun ja siitä, miksi päätös lähteä Eurooppaan muutti hänen elämänsä. Hän avaa myös, millaisia kulttuurieroja kohtasi Tanskassa ja Suomessa – ja miksi KalPan yhteisöllinen ilmapiiri sai hänet sitoutumaan seuraan pidemmäksi aikaa.
– En olisi uskonut muutama vuosi sitten, että kutsuisin tätä kotipaikakseni, mutta nyt tuntuu siltä, Lekkas sanoo.
Haastattelussa selviää, millaista oli kokea NHL-kutsu Buffaloon, miksi Kuopion Saana menestyisi hänen mielestään Yhdysvalloissa ja mitä hän toisi kotimaastaan tänne.
– Jos Kuopiossa olisi yksikin pieni delipaikka, jossa saisi bageleihin tehdyn munakas–pekoni–juusto-leivän, se olisi täydellistä, Lekkas naurahtaa.
Lisäksi hän kertoo, mikä suomalainen perinneruoka yllätti positiivisesti, miksi sauna on noussut arjen kohokohdaksi ja kenet hän kutsuisi kalakukkoillalliselle, vastaus on lämmin ja henkilökohtainen.
Kuuntele koko haastattelu ja tutustu Lekkasin tarinaan podcastissa!
